04.04.2011 Kaksi riviä

Luonnoksiin oli jäänyt muutama viime- tai toissaviikolla studiossa yhdestä kirpparilöydöstä nappaamani kuva, joten uudempien asukuvien puutteessa pistetäänpäs julkaisten.

SPR:n Kontin -50% tanko tarjosi miellyttävän tuntoisen ohuesta villakankaasta tehdyn Marimekon takki-jakku-asian hintaan 3,50 €. Kakrivinapitus ei kyllä ole oikein koskaan ollut mieleeni koska kaksiriviset takit toimivat kovin huonosti auki pidettyinä.  Vaatteen plussat (loistava koko, laadukas materiaali, huippu kunto, halpahinta) mitätöivät kuitenkin tuon yhden pikku miinuksen ja vein löydön iloisena kassalle.

Unohdin kuvata takin kiinni olevana, mutta eiköhän tuostakin jotain selkoa sen yksinkertaisesta ja suorasta mallista saa. Ihan hyvä kevätpäivien päällysvaate niihin hetkiin kunnahkarotsi ei jostain syystä passaa asuun. (ja milloinkahan mulla olis sellanen tilanne?)

Tämä asun harvinaisena väripilkkuna toimi muotiviikoilta Noir & Blancin näytöksestä saatu kangaskassi. Olen talven aikana koukuttanut itseni ihan täysin kangaskasseihin ja arkisin kaikki tavarat kulkeekin sellaisessa ns. parempien veskojen levätessä kotona. Tähän tarpeeseen tulikin itse asiassa aika paljon apua Tukholmasta, kun merkki jos toinenkin lahjoi näytösyleisöä kangaskasseihin pakatuilla lahjuksilla.

Tuollaiseen kaiken nielevään isoon kassiin on jotenkin niin helppoa paiskata kaikki tarpeellinen. Mutta ei sieltä pohjalta kyllä mitään ikinä löydä. Useamman kerran on tullut pyllistettyä koko veskan sisältö milloin ulko-oven eteen milloin torille tai bussin penkille, kun avaimet tai soiva puhelin ovat olleet hukassa.

Ihan tervetullut hurahtaminen tämä, on nimittäin jäänyt laukkuhimotukset viime aikoina todella vähälle, kun olen tajunnut, että jäisivät arjessa kuitenkin aika vähälle käytölle. Hieman kyllä pelottaa tää mun syvemmälle ja syvemmälle mukavuuteen ja käytännöllisyyteen liukuva pukeutumiseni. Kohta mä varmaan kuljen päivät pitkät reppuselässä jossain kokovartalo collegessa. 😀

Olin muuten tänään haastateltavana Satakunnan Kansan viikonloppuliitteeseen. Ihan yllättäen toimittaja ja kuvaaja kertoivat haluavansa kuvata mua myös studiossa ja kävinkin sitten viidessä minuutissa repimässä jotain vaatteita kaapista matkaani. Nyt sitten hieman ahdistaa se millaisia kuvia lehteen päätyy. On aina jotenkin niin turvaton fiilis heittäytyä toisen kuvattavaksi ilman, että pääsee itse karsimaan kuvia. Apuaaa. Mutta totuuttahan se vaan on ei sen kummempaa. Joten ei auta kuin odottamaan. 😀