07.05.2011 Uuden tukan monet muodot

Tättädäää! Joku lukija ehdotteli mulle hetki sitten kun tuskailin taas tukkaani,  että mitä jos harkitsisin kasvattavanini sitä, kun ”pitkät hiukset saa aina kiinni, ellei niitä jaksa laittaa”. No, täytyy kyllä sanoa, että se on ehkä viimeinen vaihtoehto mitä voisin hiusteni kanssa kuvitella, mutta arvatkaapas miten mulle kampaajalla kävi!

Tukkaa jäi lattialle vaikka kuinka paljon, mutta juurikin siitä syystä mun hiukset yltää ekan kerran yli kymmeneen vuoteen kiinni! Miettikääpä sitä.

En ehtinyt aamulla suihkuun ja tukka oli niin karmivan likainen, joten suhersin sen kiinni. Mutta kätevän ja nopean sijaan kyseinen toimitus kesti kyllä kauemmin kuin mun tukanlaitto minään muuna aamuna. Kauhea kampaaminen ja venyttäminen ja lakalla varmistelu. Muutaman viikon päästä varmaan yltää takaa vähän enemmän haituvia ihan kiinni asti.

Niin kamalalta kuin kampaus toisaalta näyttääkin, niin tykkään tästä ihan hirveästi. On ihan mahtavaa kun kerrankin ei roiku yhtään hiuksia otsalla. En ole kokenut sellaista tunnetta vuosiin. Tämä on siis niin mahtava kesätukka, ei oo pakko hikoilla kuuman otsiksen alla, jos ei halua!

Tulee ihanasti mieleen yläasteajat jolloin kaikilla kovilla jätkillä ja joillain tytöilläkin oli ns. piilokalju ja päältä sitten pidempi tukka jonka saattoi laittaa ponnarille. Ne oli niitä omasta näkökulmasta oih, niin coolin viileitä ja kiehtovia ysiluokkalaisia pahispoikia piloteissaan. Taisinpa yhteen sellaiseen olla kovin ihastunutkin ja kirjoittelin hänen nimeään kouluvihkojen reunuksiin. Ja välitunnilla, kun se kulki ponnarissaan ohi, niin hihitytti ujosti. Olkoon tämänpäiväinen kampaukseni hatunnosto kaikille niille varhaisen puberteettini kaukoihastuksille. Tällä tavoin ne muistot jäävät elämään.