19.05.2011 Näkisin mielelläni punaista
Ensimmäisenä tulee mieleen syvänpunaiset Leviksen viisnollaykköset jotka mamma toi tuliaisiksi New Yorkista keväällä -97. Sitten oli ne lantiolla roikkuneet, lukioaikojen lemppareiksi muodostuneet kirkkaanpunaiset housut jotka ostin Gwen Stefanin coolit kuvat mielessäni vilkkuen Turun H&M:sta.
Tummanpunaiset punk-henkiset ruutuhousut puolestaan löytyivät edellämainitun ruotsalaisketjun Tampereen myymälästä miestenosastolta ollessani hiihtolomareissulla lukioaikaisen poikaystäväni luona. Mukavan pehmeät lähes viininpunaiset puuvillapöksyt tarttuivat mukaan Lindexin alerekistä lähes viisi vuotta sitten.
Yhdeltä kesälomareissulta mukaan tarttuneet verenpunaiset ja tuskaisen kireät pillifarkut taas eivät toiveistani huolimatta venyneet niin paljon kuin olisin toivonut ja jäivät suureksi surukseni kaappiin.
Tuossa vain muutamia esimerkkejä kaappini kautta kulkeneista punaisen eri sävyissä hehkuneista lahjepareista. Kaikki niin rakkaita ja tuovat mieleen paljon mahtavia muistoja vuosien varrelta. Niin paljon kuin punaista rakastankin, olen harvoin osannut tai halunnut käyttää tuota leiskuvaa väriä yläosissa. Mitä taas tulee housuihin, hameisiin, kenkiin ja laukkuihin, niin punainen on ehdottomasti minun juttuni.
Punaisia kenkiä löytyy tälläkin hetkellä kaapista ja ahkerasta käytöstä ainakin kymmenkunta paria, mutta omaksi suureksi harmikseni kaapin housuhyllyllä on ihan juuri upeiden punaisten pöksyjen mentävä aukko. Heräsin tuon puutteen vakaviiteen viimeistään sillä sekunnilla, kun näin tuon ylläolevan kuvan Net-A-Porterissa.
Minun ja noiden Isabel Marantin täydellisen väristen ja mallisten twilli-satiinihousujen välissä on valtameren ja 275 € lisäksi ylimääräiset sentit minun vyötärölläni ja takamuksessa. Se kun tuppaa olemaan niin, että mitä ekslusiivisempi merkki, sitä pienempi kokohaarukka. Me pylleröt saadaan tyytyä halpaketjujen trikooseen. 😀
Asos tarjoaisi koon ja aivan upean värinkin huokeaan 40 £ hintaan, mutta malli ei oikein innosta, enkä usko sen olevan omalle kropalleni sopivakaan. 😛
Epätoivoinen punaisten pöksyjen metsästyskausi on nyt siis virallisesti avattu! Toisaalta ehdin kyllä jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, josko joku taitava ompelija voisi hurauttaa housut kasaan lempihousuistani (nähty esim. täällä) mallia ottaen. Juuri nyt harmittelen, että miksi, oi miksi en itse osaa tehdä vaatteita? Varmaan siksi, kun ei ole tullut opeteltua.. olisko noin. Mutta voisin väittää, että housut ei ehkä olis se helpoin rasti aloittaa opettelua. 😀
Vinkkejä rennoista, mutta silti istuvista upean punaisista housuista koossa suunnattoman suuri, otetaan mielellään vastaan. Myös innokkaat ja taitavat ompelijat voivat ilmoittautua. 😀
Kanelli
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse omaan saman ongelman, yleensäkin ottaen sopivien housujen löytäminen on hieman ongelmallista. Olen kuitenkin ajatellut kiertää tämän punaisten housujen dilemman siten, että ostan jotkut sopivat housut muussa värissä ja sitten vaan valkaisu tarvittaessa ja pesukoneväriä pintaan. Olen pariin otteeseen tehnyt näin turhauduttuani kauppojen tarjontaan ja loppujen lopuksi tämä on osoittautunut vähemmän vaivalloiseksi jutuksi kuin kaupoissa loputtomiin sen oikean parin etsiminen… 🙂
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHihi, ite ihastuin lukioaikana poikaan, joka käytti punaisia sammareita. En siis niiden sammareiden takia, mutta musta ne oli ihan superihqt 😀 Ja Salkkareissakin jollain oli punaiset housut. Joten sittenpä käytin suunnilleen loppuun VeroModan punaiset sammarit. Nyt kyllä vierastan ehkä punaisia housuja, vaikka kyllähän ne jonain farkkuleggareina istuiskin mun tyyliin – muunlaiseet housut puristais kuitenkin vatsasta.