20.07.2011

Posted at 15:36h in Yleinen by
0 Likes

Siinä on minunlaisellani naisella itsehillinnän kanssa painimista, kun sähköpostiin tipahtelee vähän väliä infoa milloin minkäkin puljun alennusmyynneistä. Tänään oli vuorossa Vagabond joka muistutteli verkkokauppansa loppualeista.Pitihän ne läpi selata, mutta onneksi siellä ei ollut mitään suunnattoman ihanaa sellaista mitä minulla ei jo olisi. Jo käytössä hyväksi havaittuja mahtavuuksia siellä puolestaan oli tyrkyllä puoleen hintaan.

 

Jämäkällä korolla ja mukavalla pohjalla varustetut Korfut saa nyt omakseen hieman alle viidelläkympillä. Alehintaan tarjolla kuvissa näkyvien lisäksi mm. luonnonvalkoinen versio tuosta oikeanpuolimmaisesta sekä mokkanahkaista Korfua ilman nauhoja.

Itse onnistuin joten kuten juuri ja juuri perustelemaan itselleni miksi minä en tarvitse konjakinväristen rakkaideni seuraksi esimerkiksi noita mustia kuminauha-Korfuja (minulla on kahdet mustat open toe -nilkkurit), samoja valkoisina (niitä minä en ihan tosissaan uskoisi kauheasti käyttäväni) tai edes leijonankeltaisia mokkanahkaisia kaunottaria (olenko mä ikinä onnistunut elämään siivosti mokkakenkien kanssa, olenko!?).

Mutta te kaikki joita Korfut himottaa, omaatte 37 tai 38 jalan (muita kokoja ei ole), eikä teillä ole yhtään hyvää perustelua olla ostamatta noita upeuksia, niin toimikaa nopeasti!


19.07.2011

Posted at 21:47h in Yleinen by
0 Likes

Ensimmäistäkään tavaraa ei ole vielä edes pakattu täällä taakse jäävässä kodissa, mutta silti tein jo yhden hankinnan tulevaa varten. Sisustusblogista ja verkkokaupasta toiseen eräänä iltana surffaillessani päädyin Rockett St George -nimiseen brittiläiseen verkkokauppaan ja näppikselle roiskui kuolatippa jos toinenkin.

Moni tuote nosti hymyn huulille, mutta erityisesti yhden julisteen sanoma tuntui erityisen mahtavalta. Päätin haluavani tuon julisteen koristamaan tulevan keittiömme seinää. Ennen kuin aloin tekemään tilausta päätin tarkastaa eBayn ja tehdä hintavertaillua. Ja niinhän siinä kävi, että sama juliste irtosi sieltä postikuluineen lähes 14 € halvemmalla.

Juhlien keskellä ilon ollessa ylimmillään seinällä oleva juliste kannustaa entistä hilpeämpään menoon. Mitkään juhlat eivät ole liian mitättömät kuohujuomalle. Ankeina arkiaamuina väyneenä keittiöön raahustaessa tuo ajatus taas on enemmän kuin ihanan ironinen. Mutta toisaalta, silloin jos koska luulisi lasillisen shampanjaa ja pienen pöydällä steppaamisen kohottavan tunnelmaa.

Seuraavaksi ostoslistalla on siis tanssimista kestävä ruokapöytä.


18.07.2011

Posted at 22:06h in Yleinen by
0 Likes

”Tää olis muuten tosi hyvä tää piknik, mut toi musa on vähän turhan lujalla… ei kun niin täähän onkin konsertti!” Kaveri kiteytti tuolla lausahduksella kyllä Kirjurinluodon konserttien ytimen.  Joka vuosi sinne aina mennään kiinnostipa esiintyjät tai ei. Tärkeintä on vaan se yleinen loistava tunnelma kelin, eväiden, kavereiden ja ”tausta”musan ollessa kohdallaan.Elton hakkasi pianolla tunteettomasti hittiä toisen perään, mutta omaan makuuni iski lauantain esiintyyjistä ehdottomasti eniten kotimainen Jo Stance , joka svengasi aivan järjettömän hyvin.

Menossa mukana rakkaat Cloun bikerit ja Ray Banin Wayfarerit.

Muita mukana olleita ihania asioita olivat muru ja Thatchersin Katy Rosé siideri. Suosittelen. Siis jälkimmäistä. Sitä saa alkosta.

Ai että mikä on Kirjurinluodon konserteissa tärkeintä? No eväät tietysti!

Kaulassa roikkui Sunny Beachiltä ostettu rukousnauha. Se on kovin nätti. Tykkään.

Mahtoiko se olla aurinko, viini vaiko musiikki mikä meidän takana henganneet pojat uuvutti päiväunille? Ehkäpä ne kaikki yhdessä.

 

Ei me oltu siellä ihan yksin.

Meillä oli toisemme.

Ja mulla olit myös lainatukka. Onneks Annilla on mistä lainata.

Tämänvuotinen Jazz-juliste oli niin söpö, että kelpais vaikka seinälle.

Muutaman juoman jälkeen ne Eltoninkin hitit saa jotenkin kummasti laulamaan mukana.

Epätoivoista ja täysin turhaa ehostautumista.

Viime talvena Vilasta ostettu disco-loimi on ollut viimepäivien lemppari. Samoin kirpputorilta vitosella löytynyt nahkalaukku. Tämä asukuvakin on ihan parhautta.

Joku varmaan tainnutti minut ja asensi salaa poskipääimplantit.

Minä ja meidän ihanat jazz-asukkaat. Mietittiin jo murun kans, et miten me nyt pärjätään, kun noi ei enää oo öisin täällä hihittämässä. Tänään kotiin tullessa eteisen pöydällä odotti Hesburgerin pussiin pakattu ihana ja ajatuksella hankittu lahja tytöiltä, pizzaleikkuri. Uudet ihanat kaverit = parhautta.

Huima Jazz-viikonloppu huipentui eilisiltaiseen Porkka Playboysin keikkaan. Olen täysin sitä mieltä, että kyseessä on maailmankaikkeuden paras livebändi. Suosittelen tätäkin.