05.09.2011 Asuarpajaiset

Koneen kätköistä löytyi tasan kaksi viikkoa sitten otettuja asukuvia jotka eivät olleet vielä päätyneet tänne saakka. Hattu on siis keikkunut lähes yhtäjaksoisesti päässä jo ainakin sieltä asti ja muistaakseni hieman pidempäänkin. Nukkumaan mennessä sentään useimmiten raskin luopua knallista. Sanon useimmiten sen vuoksi, että viimeisen viikon aikana on kyllä tullut ainakin pariin otteeseen torkuttua hatun lieri vinoon junassa. Maailman kohtaaminen mustan huopapotan alta kurkistellen tuntuu vaan jotenkin turvallisemmalta kuin paljain päin.

Mutta oli minulla asukuvien päivänä jotain muutakin päällä kuin pelkkä hattu. Hoikat huippumallit pystyvät toki esiintymään valokuvissa pelkän knallin kanssa paljastamatta siltikään ythään intiimiä osaa itsestään, mutta meikäläisen ruhosta ei tuolla hatulla taitaisi saada piiloon yhtä tissiä enempää. Vai mahtaisko peittyä sekään. Ette ehkä halua nähdä kuvia joissa testaan. 😀

Asu ei ole kokonaisuutena ihan sitä ominta ja tutuinta itseäni, mutta kyseessä onkin ”mitä jätesäkeistä ekana käteen sattuu” -mallinen asu, eli ajalta ennen kuin vaatteet oli purettu uudessa kodissa kaappeihin. Mutta tunnettuani hetken aikaa oloni ensin hieman oudoksi, sitten Pirjo-Riitaksi ja sen jälkeen vielä vähän wannabe-taiteilijamaiseksi, tajusin että pitäisi ehkä useamminkin alkaa vetämään päälleen muutakin kuin niitä kaikista ilmeisimpiä yhdistelmiä. Eli aina kun alkaa tuntumaan siltä, että sama housut+paita -yhdistelmä on jo syöpynyt peilin pintaan, voikin pakata vaatteensa sikin sokin säkkeihin ja viettää pari viikkoa jänniä asuarpajaisia aina aamuisin.

Jos midimittainen hame ja sen kaverina ollut huitula aiheuttivatkin minulla kevyitä ”Pirjo-Riitta kollegan viiskymppisillä” -fiiliksiä, niin asusteet onneksi virittivät kokonaisuuden astetta nuorekkaammaksi (siinä vaiheessa, kun alkaa käyttää jostain omista kamppeistaan tai itsestään sanaa ”nuorekas”, tietää pelin olevan jo menetetty…), ei kun tutummaksi.

Knallia ja Alternativen mahtavaa laukkua olettekin nähneet jo aiemmin, mutta Biancon kauniit puupohjaiset sandaalit ovat jääneet esittelemättä. Paljastin yhdessä postauksessa soittaneeni Jonnalle hätäpuhelun, kun jäin pohtimaan ottaako mustat vai ruskeat. Häpeissäni tunnustan ottaneeni molemmat. Eli nuo nahkaa kauniisti jalan ympärille punovat sandaalit löytyvät minulta nyt kuvissa näkyvien ruskeiden lisäksi myös mustana. -70% alenuksen ansiosta maksoin niistä yhteensä vain n. 45 €.

Harmikseni sandaalikelit taitavat vedellä nyt todella viimeisiään, joten monesti eivät käyttöön ehtineet enää tänä kesänä. Mutta onneksi kesä on joka vuosi. Ja mikään ei ole niin ihanaa, kuin kaivaa kaikki talviunilla olleet kesäkengät laatikoistaan heti kun ulkona alkaa tuoksua aurinkoinen kevät. Enkä minä ihan vielä aio luovuttaa, siirrän sandaalit lopullisesti talviteloille vasta kun varpaat alkavat sinertää.