15.09.2011 Kohti tuomion temppeliä

Koko päivä ruokakuvien läpikäyntiä takana ja vielä pitäis hieman pusertaa itsestään kuvankäsittelyfiilistä ennen kuin pääsee kotiin ja viettämään huomenna vapaapäivää. Mutta, koska lihapullat, pihvit sun muut vilkkuvat sen verran kiivaina verkkokalvoillani, että on pakko pitää pikku breikki ennen lapsikuvien pariin siirtymistä. Ja mitenkäs sitä paremmin viettäiskään hengähdyshetkeä kuin bloggaamaalla. 😀

Yksi viimeviikolla muistikortille tarttunut asu ei ole vielä ehtinyt esille kenkiä lukuunottamatta. Viikko sitten olin hetkellisesti ihan innoissani kaiveltuani hyllyjen kätköistä kesän levänneitä housuja ja neuleita. Pukeutuminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja tunsin jopa huolestuttavaa innostusta värejä kohtaan normaalin syysmustan sijaan ja hipeltelinkin kaupunkikierroksella jos jonkinvärisiä rättejä. Mallinukkejen päälle puettuna moni asia näyttää hyvin paljon houkuttelevammalta kuin omassa vaatekaapissa. Leijonankeltaista en sentään ihasteluistani huolimatta syyspuvustooni hankkinut, mutta yksi kaunis hiekan värinen paita ja ihanan punainen huivi muuttivat luokseni horjuttamaan mustan monopoliasemaa.

Mustan knallin lähes kasvettua päähäni kiinni, kaipasin myös sille hieman vaihtelua, jotta suosikiksi noussut hattu ehtisi välillä edes tuulettua kunnolla. Monenmoisia pääasioita soviteltuani paras fiilis tuli ehdottomasti Lindexin Indiana Jones -henkisestä huopahatusta. Ja seuraavana päivänä olinkin ainakin ulkoisen olemukseni puolesta valmis metsästämään kadonneita aarteita.

keinonahkahousut/H&M, hattu/Lindex, nilkkurit/Clarks, huivi/Esprit, Takki/Monki, kasmirneule/La Redoute, ellos

Olen selvästikin kadottanut sen ennen sisälläni asuneen naisellisen korkokenkä/minihame beiben, sillä nykyään tuntuu, että viihdyn sitä paremmin, mitä rentummalta ja jätkämäisemmältä vaatteeni tuntuvat ja näyttävät. Sen sijaan että astelisin lantio keinuen teräviä korkokenkien kopinalla säestettyjä askelia, tömistelen mieluummin raskailla saappailla huolettomia harppauksia.

Polvipussit, ruttuiset lahkeet, ryppyinen paita, ilman peilin apua kaulaan heitetty huivi ja suihkun jäljiltä olevan karvakasan peitoksi heitetty hattu, siinä minun tyyliteesini tälle syksylle. Ilmojen viiletessä lisätään reseptiin vielä villasukat joiden varret saavat reilusti vilkkua kengistä.

Laukkuakaan ei tarvitse joka aamu arpoa uusiksi, kun se yksi ja rakas passaa loistavasti yhteen sellaisten adjektiivien kanssa kuin: huoleton, rento ja sopivasti rähjäinen. Kyseinen kaiken oikeasti tärkeän nielevä veska oli mukana myös kuvien turpeasilmäisellä Miss Jonesilla hänen suunnatessaan ristiretkelle omalle työpaikalleen.

Ja nyt kun kerran ääneen julistin renttumaisen jätkätyylin ihanuutta ja pimuasujen inflaatiota, niin ennustan (ja ehkä jopa toivon) tulevalle viikonlopulle jotain ehdottomasti säärien esittelemistä kaipaavaa toimintaa! 😀