05.02.2012 Räkänokan äänestysasu

Veera sairasvuoteelta hei! Tai oikeastaan sohvalta jos ihan tarkkoja ollaan. Tein loppuviikosta lähes kaikki mehut vieneen parin päivän työreissun Helsinkiin ja eilen, lauantaina sitten puristin pari studiokuvausta vielä ihan viimeisillä voimillani. Sen jälkeen jo perjantai-illasta asti väijynyt karmea flunssa sitten rytisikin päälle kaataen minut suoraan sänkyyn.

Olo on kaikin puolin kamala enkä pysty ymmärtämään mikesi tämä päänsärky voi hellittää hetkeksikään. Huomisen vapaapäivän aikana olisi pakko toipua sen verran, että tiistaina pääsee töihin, sillä just nyt ei ole duunien puolesta sellainen rako, että ehtisi makailla kuumeisena kotona niistämässä.

Äänestyspaikalle on matkaa vain pari korttelia, mutta tänään kyllä toivoin, että olisin kerrankin käynyt piirtelemässä lappuun jo ennakkoon. Lupasin kuitenkin itselleni runebergintortun palkkioksi, kun vaan jaksaisin käydä hoitamassa tuon tärkeän tehtävän. Meinasin ensin mennä siitä missä aitaa ei ole ja vetää vaan toppakamat pyjaman päälle, mutta päädyin sitten kuitenkin edes vähän panostamaan äänestysreissun kunniaksi.

Yritin jopa huijata itseni jotenkin pirteämmäksi huulipunan avulla, mutta ei se kyllä valitettavasti toiminut sisäisesti. Eli ei vie huulipuna pois päänsärkyä. Outo juttu. Mutta kyllä se noin niin kuin ulospäin vähän hämää eukkoa elävämmäksi.

Olen jo monta viikkoa luottanut punaisten asusteiden voimaan muuten niin mustan talvipukeutumiseni kanssa. Mamman neulomalle Alina-huiville ei löydy oikein vastustajia minun kaapeista vaikka siellä paljon ihania lämpimiä neulehuiveja löytykin. Alina on kuitenkin ollut tänä talvena se ainoa ja oikea pehmeytensä, lämpönsä ja kauniin värinsä vuoksi.

Pirteät pitkävartiset sormikkaat ovat puolestaan mamman neulojaystävän taidonnäyte. Äiti oli saanut ne lahjaksi, mutta minä ihastuin niihin niin kovin, että sain mamman luovuttamaan ne minulle.

Ten Pointsin Pandorat ovat ehkäpä lempikenkäni juuri nyt. Harkitsen ihan tosissani hankkivani samat kamelinruskeina kevääksi. Syyskuusta ehkä tuonne toukokuun loppuun, eivät minun kymmenet villasukkani juuri lomaile. Onneksi oma kaappini on täynnä niin nättejä villiksiä, että saavat huoletta vilkkua kenkien varsista.

Muru tunnustaa lempivaatteillaan rakkauttaan niin kotiseutua kuin rokkiakin kohtaan. Eilen sen päältä kuoriutui illalla Karmarock-talkoohupparin alta Porispere-festaripaita ja tänään päätä lämmitti Karmarock-pipo. Mistä saatais jätkälle jonkin rokkifestarin kalsarit?

Kun numerot oli vapisevin käsin lappuun piirretty, oli palkinnon aika! Runebergin torttu ja maailman suurimmalla kermavaahtokasalla varustettu kuuma kaakao alakerran kahvilassa maistuivat loistavasti vaikkakin niiden syöminen ja juominen parin korttelin kuntoilun jälkeen otti ihan fyysisesti kunnon päälle. Niin heikko on mun oloni juuri nyt.

Oo, minun muru. Komeinta koko maailmassa. Herra on vaan ottanut vähän tosissaan Leevi and the Leavingsin laulamat sanat: ”tässä naamassa arpikin kaunistus olisi” ja hankki viimeksi elokuussa tikkirivin otsaansa koristamaan. Sais vaan keksiä arvelleen jonkin vähän raflaavamman tarinan kuin ”kaaduin baarissa rokkikeikalla johonkin terävään kulmaan”. Joku ”ryntäsin auttamaan työstäjän uhriksi joutunutta neitoa ja sain osuman rosvon nyrkkiraudasta, mutta näkisittepä miltä se rosvo näytti minun käsittelyni jälken”, kuulostaisi jotenkin huomattavasti jännemmältä ja sankarillisemmalta. 😀

Päätetään tämä sekava postaus vielä mahtavaan talvipukeutumisvinkkiin. Mikä olisi tyylikkäämpi tapa suojautua luihin ja ytimiin hiipivältä kylmyydeltä kuin verhoutuminen klassikko taideteokseen. Teddyvuori ja kaikki! 😀

Tämän tyylin huipentuman ja paljon muuta lämmikettä löytää Porin torin laidalla kulkevalla Nortamonkadulla sijaitsevasta Lakki- ja Hattukaupasta. Ja älkääs naurako siellä! Mun kaveri kertoi just ostaneensa sieltä oikein mahtavat lyhyet villahousut ja itse ihastelin ikkunassa ollutta nahkaista lentäjänlakkia. Kyllä pappakaupatkin voi yllättää iloisesti vaikkei nyt metso-fleecet iskiskään. 😉