10.02.2012 Kokovartalovillasukka

Hullulla postimiehellä oli tänään aivan loistava ajoitus. Hulluksi kutsun häntä siksi, että kaveri oli liikkeellä t-paidassa! Ja ajoitus oli loistava siksi, että hän tuli minua rappukäytävässä vastaan juuri kun olin lähdössä töihin. Posteljooni kaiveli kassistaan minulle paketin jonka sisällön vuoksi piti kipaista takaisin sisälle vaatteiden vaihtoon.

Mamman lähettämästä paketista nimittäin kuoriutui Benettonin musta villamekko (80 % villaa 20 % polyamidia) jonka ristin heti kokovartalovillasukaksi. Aivan käsittämättömän mahtava ja ihana vaate. Nakkasin siis päälläni olleen Benettonin harmaan puolivartalovillasukan (polvimittainen neulemekko) ja korvasin sen tällä pidemmän helman ja pidemmät hihat tarjonneeseen uuteen tulokkaaseen.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut pakkaskelien luottovaatteeni jo kolme talvea joten tämä uusin äidin alennusmyyntilöytökin (n. 30 €) sai mut todellakin hihkumaan riemusta. Onko mitään lämpimämpää ja turvallisemman tuntoista kuin  kaulasta lähes nilkkoihin ylettyvä villaihanuus?

Makkarankuorimallisen lähes kokopitkän koltun sopivuudesta kaltaiselleni pyllerölle voi olla toki montaa mieltä. Tiedän, että jonkinmoisten pukeutumisohjeiden mukaan tällaista jenkkakahvoja lempeästi hyväilevää sukkapukua ei välttämättä suositella tällaisille omenoille, mutta minäpä näytän sellaisille ohjeille ja suosituksille lämpöiseen villaan kiedottua ahteriani.

Mä rakastan, rakastan, rakastan neulemekkoja! Se on varmaan käynyt selväksi jo moneen kertaan tässä blogissa. Pakkasta oli töihin kävellessäni reilut -20, mutta minua ei palellut tippaakaan. Mekon alla minulla oli Wolfordin villasukkikset (ihan vaan yhdet) ja trikootoppi. Kävelymatkalle vedin mekon päälle vielä lyhyen kashmirneuletakin yhdeksi lisäkerrokseksi.

Jalat pysyivät polvia myöden lämpimänä pitkien talvisaappaiden avulla ja pakkasta vastaan taisteluun otin aseeksi vielä tietenkin rakas Alina.kashmirhuivi ja hupullinen villakangastakki. Niin että miten niin on muka liian kylmä?! Että superisot kiitokset vaan mun mammalle! Kyllä nyt pysyy lapsi lämpimänä, kun on puettu päästä varpaisiin mamman mahtaviin villalöytöihin. 🙂

Kuvat: Anu Lindfors

Asukuvaajaksi pääsi tänään studiomme uusi työharjoittelija Anu, jolle annoin tehtäväksi minun kokovartalovillasukkaisen olemukseni ikuistamisen. Mahtavat nykytanssimuuvssini ja munamiesimitaationi olivat työkavereiden ohjeiden ja kannustuksen tulosta.

Tämä viimeisin kuva puolestaan Anun alusta loppuun saakka toteuttama visio minusta ja mustasta mekosta. Inspiraatiota otokseen hän kertoi ottaneensa tästä ihanasta Audrey Hepburnin kuvasta. Tykkään.  (Mun mekko vaan on ennemminkin huge black dress..  ) Eli hurjat kiitokset Anulle! Hän voi olla varma, että tämä ei jäänyt hänen viimeiseksi asukuvauksekseen. 😀