22.06.2012 Koirahotellin huolestunut emäntä

 Ooo! Kattokaa miten ihana hoitolapsi meillä on ollut eilisestä saakka! Blogissa aiemminkin vilahtanut Hugo tuli meille yhdeksi yöksi majailemaan isäntäväkensä lähdettyä reissuun.

Ollaan murun kanssa molemmat ihan innoissaan rapsuteltu söpöläistä lähes kilpaa. Aluksi Hugo suhtautui muruun hyvin varautuneesti, jopa pelokkaasti, mutta aika pian tilanne kääntyi niin, että jätkät tuntuvat viettävän kaiken ajan tiiviisti toistensa kanssa. Hugo seuraa murua kuin hai laivaa ja minä kelpaan hellittelijäksi aina silloin, kun uusi paras kaveri poistuu paikalta.

Voimiten ihanaa olikin tänä aamuna herätä tuon pikkuisen otuksen innokkaisiin pusuihin! Molemmat saatiin heti päivän alkajaisiksi oikein kunnon kielellä suoritetut namman pesut jonka jälkeen koiruliini kiepsahti poikittain väliimme kerjäämään rapsutuksia ja hyvänä pitoa. Se on muuten kumma kuinka paljon tuollainen minikoira pystyykin viemaan tilaa! 😀

Niin ihana viera kuin Hugon onkin ollut, niin totesin kyllä jo heti eilen, että omaa koiraa en voisi koskaan ottaa. Kauhea huoli ja vastuu koko ajan. Jos oli hetkenkin niin etten joko nähnyt otusta tai kuullut askeleista kuuluvaa ”tips,tips”-ääntä, olin heti hädissäni, että missä se on ja onko sillä kaikki hyvin. Ja voi apua, jokohan sitä taas pissattaa ja voi ei Hugo ei ole juonut koko päivänä ja ei kai sillä ole paha mieli jne.. En oikein ole tottunut koirahotellin emäntä. 😀

 Näiden suloisten kuvien myötä toivotan kaikille oikein ihanaa juhannusta! Me täällä aloitellaan Hugon kanssa keskikesän juhlan viettoa sohvalla kahdestaan köllötellen. Ei oo kiire minnekään. Pus!