Ihana Fiskars

Miten voi ihminen olla ihan totaalinen raato palattuaan lomareissulta? Lomailunhan pitäisi olla rentouttavaa ja voimauttavaa, mutta meikäläinen makasi eilen  lähes kahden viikon matkoiltavihdoin  kotiin palattuani sängyssä ihan kuolleena. Ylös noustessa ja kävellessä  vasta tuntuikin, että kuolema tulee, kun joka paikkaan sattui niin pirusti. Kyllä se vaan on siis rankkaa tämä lomailu, mutta onneksi myös hirmuisen ihanaa ja hauskaa!

Mun kesälomakierrokseni kulki reittiä Pori-Sotkamo-Kuopio-Sotkamo-Jyväskylä-Kylmäkoski-Helsinki-Tallinna-Helsinki-Fiskars-Hanko-Pori. Että ehtihän tuota parissa viikossa paikkaan jos toiseenkin.

Maanantaina hyppäsin Helsingistä ystävieni Pauliinan ja Minnan kyytiin kohti hankoa ja matkalla pistäydyttiin tutustumassa Fiskarsin ruukkiin ja sen ihaniin pikku putiikkeihin ja kahviloihin.

”Ihana toi kellotorni!” ”Oo, mahtavan näköinen tuo tiilitalo, voisinpa asua tuossa!” ”Vähänkö söpö tuo pieni silta!” Tuolta se kuulosti, kun me mimmit koko ajan vaan ihailtiin kaikkea. Mutta kun siellä tosiaan oli vallan kauahian kaunista ja viihtyisäää ja kaunis kesäpäivä korotti kaiken vielä potenssiin kymmenen.

Ensimmäiseksi autosta ulos astuttuamme piti kylläkin jo turvautua ensimmäisen torikahvilan antimiin ja laittaa vähän pullaa ääntä kohti. Tytöt varmasti rakastaa mua nämä ahnaat kuvat julkaistuani, mutta kun just tältä me hiukopalan tarpeessa olleet matkailijat näytettiin. 😀

Ihastelu ja awww-ääntely jatkui tietenkin putiikeissa sisällä. Kaikenlaista kivaa ja nättiä oli tarjolla sisustustavaroista ja koruista kaikkeen totaalisen turhaan mutta silti niin ihanaan.

Hartaimmin tuijoteltiin parin kultasepänliikkeen antimia. Tässä tytöt keskittyy valitsemaan itselleen vihkisormuksia siltä varalta, että joskus natsais.

Yhden kahvilan perältä löytyi muutaman huoneen täydeltä taide-, antiikki- ja sisustuskirjoja. Tuolta olisin keksinyt kyllä vaikka mitä ostettavaa, mutta hillitsin itseni.

En ehtinyt missään matkani pysäkillä pesemään pyykkiä, joten reissun edetessä vaatevalikoima alkoi käydä melkoisen nihkeäksi. Fiskars-päivän asu koostuikin siis niistä lähes ainoista matkalaukusta löytyneistä vaatteista, jotka eivät vielä haisseet ihan kuolemalta. Mutta se on kuulkaa pukeutuminen helppoa tuollaisista lähtökohdista. Ei tarvii paljon miettiä mitä haluaisi päälleen pukea, tai mikä sopii yhteen minkäkin kanssa, vaan vaatteet valitaan ihan vain tarkastamalla tahratilanne ja nuuhkimalla. Ja niskaan vedetään sitten vähiten irvistyksiä ja epätoivon huokauksia aiheuttaneet rytkyt.

 

Ennen matkan jatkamista piti tietenkin vielä varmistaa, että verensokeri pysyy sopivasti koholla, joten pysähdyttiin Pauliinan jo jo joskus aiemmin testaamaan Petris Chocolate Roomiin kakulle. Hyvin upposi mulle kolmen suklaan moussekakku, omnom. Jos keli ei olisi ollut niin kuuma, niin olisin varmasti ostanut noita ihania käsintehtyjä suklaita myös mukaan, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kotiin päästyäni minulla olisi ollut pussillinen sulaa suklaata.

Pikkuinen miinus on kyllä annettava muuten niin todella hurmaavan kahvilan käsittämättömän rumista harmaista muovitarjottimista! Jos on miljöö kohdillaan ja söpöt ruusuastiat ja suussasulavat herkut ja sisustus selkeästi mietitty vanhaan ympäristöön sopvaksi, niin linjan soisi jatkuvan sitten pikku yksityiskohtiin saakka. Kutsukaa vaan mua pienestä nillittäjäksi, mutta yksityiskohdilla on väliä.

   

Fiskarsista matkamme jatkui Hankoon illalliselle. Tarkoitus oli alunperin jäädä tuonne Suomen eteläkärkeen myöskin yöksi, mutta paikkakunta teki meille majoituksen suhteen oharit majapaikkojen oltua lähes viimeistä huonetta myöden täynnä. Me extempore matkailijat kun emme olleet kuitenkaan valmiita pulittamaan yöpymisestä ihan tähtitieteellisiä summia. Mutta ihana illallinen siis käytiin nauttimassa loistavassa Hangon Makaronitehtaassa, josta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Kun ei kerran ollut matkalaisille sijaa majatalossa, niin posoteltiin sitten yötä myöten kotia kohti. Kotona kamerani kuvia selatessa vastaan tuli tällainen minun tietämättäni napattu otos. Oli vissiin possulla rankka reissu.


2 Comments
  • arjamaaria
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Samanlainen nihilisti. Mua nimittäin kyseisessä ihanassa kahvilassa häiritsi muutama vuosi se, että keittiössä kuuntelivat radioo ja se kuului asiakastiloihin. Olavi Virta tai joku pianomusiikki olisi ollut ok, mutta kun joku nrj pauhaa tuollaisessa paikassa niin voi ei.

    Ja sitä paitsi, miksi haudutettua teetä saa kannullisen, mutta kahvia kupin?

    No joo, ihana paikka kuitenkin.

  • Celina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Oi, mitä ihania kesäfiiliskuvia 🙂

Post A Comment