10.10.2012 Mun rakas käsipaino

Meillä oli tänään Sovituskopissa (= radio-ohjelma) aiheena naisten käsilaukkujen sisältö. Kävin tekemässä muutaman katuhaastiksen aiheesta ja jutusteltiin mun vieraan kanssa mitä kaikkea kummallista omista laukuistamme oikein on aikojen saatossa löytynyt. Meikäläisen veskasta on esimerkiksi kerran yllärinä hypännyt silmille todella karvainen ja vihreä karjalanpiirakka.

Yksi haastateltava puolestaan kertoi laukustansa löytyvän välillä erilaisia putkimiehen tarvikkeita, ja serkkuni kommentoi facebookissa kantaneensa pidemmän aikaa vasaraa käsilaukkunsa vuoren sisässä. Se muuttuu pehmoinen käsilaukkukin kummasti uskottavammaksi lyömäaseeksi, kun sisällä on vasara. Myös kahvakuula voisi toimia tyrmäystarkoituksessa. 😀

Aiheen taustatutkimukseeni kuului mm. käsilaukkujen punnitseminen. Kaikki kaupungilla vastaan tulleilta naisilta punnitsemani laukut (joo mä ihan oikeesti menin kyselemään tyypeiltä, että ”anteeksi, saisinko punnita käsilaukkusia?) painoivat vähintään 1,2 kg. Monta oli sellaista kahden kilon pintaan, mutta potin räjäytti silti oma laukkuni, joka näytti aamupunnituksessa lukemaa 3,5 kg!!!

Mut täytyy kyllä sanoa, että meidän vaa’alla on tapana heitellä yhden ja saman punnituskohteen kanssa peräkkäisillä punnituskerroilla 200-300 gramma. Eli totuus ei ehkä ollut ihan noin kamala. Eli naisen perus itsepetos jatkuu myös veskan painoa tarkastellessa. ”Tuo meidän vaaka se näyttää aina kilon pari liikaa, en mä suinkaan oikeesti näin paljon paina..” 😀 Pitänee laittaa laukku laihikselle!

Päivän polttavan aiheen innoittamana päädyin sitten tekemään päivän päätteeksi omalle CK:n nahkalaukullenikin ruumiinavauksen. Että mitä ihmeen kiviä mä siellä näin duunipäivänä oikein raahasin?

Laukusta löytyi illalla: iPad + näppis, pullea meikkipussi (en koko päivänä sutinut naamaani ainuttakaan meikkituotetta), lompakko (musta pussukka keskellä), Monkin korttikotelo (osoittautunut käytössä loistavaksi!), nenäliinoja, käsipeili, kaulakoru, irtokolikoita, Mynton pastilli (huom yksi kpl, irrallaan), läjä rutattuja kuitteja, pari laskua, työeläkeote (mulle on karttunut työeläkettä yhteensä reilut 160 €, onneksi on vielä jokunen vuosikymmen aikaa kartuttaa kassaa..), kuvasta puuttuvat avaimet, kirjevaaka (tää oli niiden laukkujen punnitusta varten 😀 ) ja…..

…meikkipussin ulkopuolella sijainneita kosmetiikkatuotteita kuten puuteri, pari huulirasvaa (molemmat saatu blogin kautta), kajalkynä, huultenrajauskynä ja huulikiilto, aina kassin pohjalle piiloutuva puhelin (saatu blogin kautta). Yllättäen hyökkäävän näläntunteen varalta kassissa seilasi myös pari myslipatukkaa…

Eikä elämästä tietenkään tulisi mitään, jos ei laukussa lymyilisi myös vaikkapa rannekoru ja läjä erilaisia lahjakortteja ja etukuponkeja. Ja kaiken tämän lisäksi painoa toi muutaman sata grammaa vielä tietenkin kamera jolla tuon koko komeuden ikuistin. Että ei se nyt ihme jos olkapää huutaa armoa ja kassista ei koskaan löydy yhtään mitään.

Se ei nimittäin ole kerta tai kaks, kun olen hermostuksissani kumonnut koko laukkuni sisällön vaikkapa keskelle toria, kun puhelinta ei ole löytynyt sen soidessa tai kotitalomme ulko-oven eteen, kun avaimet ovat raivoisasta kaivamisesta ja ravistelusta huolimatta pysyneet piilossa. Mulla palaa käpy tuollaisissa epätoivon tilanteissa ihan välittömästi. Ja siitä huolimatta mun laukun sisältö näyttää yllä kuvaillulta.

Onko siellä ruudun toisella puolen joku jonka laukussa kaikki on järjestyksessä ja sisältö ei aiheuta koskaan yllätyksiä? Vai onko sellainen nainen yhtä todellinen olento kuin yksisarvinen?