24.10.2012 Hyvän päivän asu

Eilen oli hyvä päivä. Se alkoi Iinan sänkyyn tarjoilemalla herkkusmoothiella, jatkui kivoilla kuvaussessioilla sekä Iinan, että Jonnan kanssa ja sisälsi vielä yhden huipun kirppislöydönkin. Päivän kruunasi kuitenkin kuitenkin sen päättänyt kohtaaminen josta todistusaineistoa edellisessä postauksessa.

Koska päivä oli kaikin puolin mahtava, ei siis ihme, että asukuvassakin niin kovasti hymyilyttää.

mekko-H&M+/nahkarotsi-Saki/huivi-La Redoute/kengät-Ten Points/tyllihuivi-Cailap (saatu)/tyllikukka-ei muistikuvaa/laukku-2nd hand löytö kaverin kokoelmista/hanskat-H&M/120 den sukkikset-Lindex

kuvan nappaamisesta kiitos Jonnalle!

Päällä H&M+ -malliston pitsimekko, jonka tilasin kokeiltavaksi sekä mustana, että violettina. Ainakin tämän klassikko pikkumustan pidän, violettia en ole ehtinyt vielä sovittaakaan. Hintaa mekkosella 39,95 € ja kokoja tarjolla väliltä L-XXXL. Eli vink vink muille pylleröille, jos etsitte vaikkapa pikkujoulukolttua. Itse totesin mekon passaavan loistvasti myös arkiseksi koltuksi maihareiden ja nahkarotsin kaveriksi. Huikeilla koroilla ja näyttävillä koruilla se muuntuukin sitten varmasti oikein varteenotettavaksi kekkerimekoksi.

Laukku valikoitui olalle sen mukaan, että tuo kaverilta muutamalla eurolla ostamani nahkalaukku toimii ihan loistavasti kameralaukkuna Olympus PEN-kalustolleni. Jämäkän nahkansa ansiosta laukku pysyy muodossaan ja tarjoaa sopivasti suojaa objektiiveille ja muulle tarpeelliselle. Pääty- ja sivutaskut nielevät pikkusälän kuten muistikortit, laturin, piuhat jne. Ja kaiken lisäksi laukku on vielä kauniskin. Melko huippu yhtälö siis.

Nyt sitten takaisin Porissa ja päivätöiden parissa. Olen viime aikoina alkanut tajuta kuinka onnekas mä olen töiden suhteen. Saan tehdä työtä josta pidän ja jossa itseään voi kehittää koko ajan. Ja sen lisäksi minulla on vielä niin käsittämättömän huippu pomo, että hän ymmärtää intohimoni työntää itseni jos jonkinmoisiin projekteihin. Ilman työnantajani joustavuutta ja mahdollisuutta järjestellä työaikaani välillä melko radikaalistikin normaalista poikkeavaksi, en olisi ollut eilen kuvaamassa lempibändiäni, en lähtisi taas jonkin ajan kuluttua blogireissulle mahtavien tyttöjen kassa tai syöksyisi vaikkapa kesken päivän tekemään haastattelua radio-ohjelmaamme varten.

Mä olen ihminen joka pelkää paikoilleen jämähtämistä. Tilannetta jossa yksi ja sama työ veisi aikani samankaltaisesta päivästä toiseen. Tarvitsen pientä stressiä ja epävarmuutta siitä kuinka selviän kaikesta. Pienen hässäkän ja täyden kalenterin edessä tunnen olevani elossa ja meneväni eteenpäin. Kaipaan tasaisin väliajoin kilometreittäin junaraiteita ja bussin peräpenkillä huonosti nukuttuja öitä. Tarvitsen myös kaiken kiireen keskellä yhtäkkiä eteen putoavia rentoja aamupäiviä ystävien seurassa. Onneksi ainakin tällä hetkellä elo on just kaikkea tuota!

PS. Jonna olikin näköjään jo postannut muutamia kuvia, joita hänestä eilen kuvasin. Tsekkaa täältä!