27.10.2012 Muisto kesästä

Kun katselen tässä junan ikkunasta silmien ohi vilahtelevaa kauniin lumista maisemaa, en voi olla pitämättä talven tulosta. Huurteiset puut ja puhtaanvalkea lumi ovat jotenkin kovin kotoinen näky.

Mutta koska syksyn aikana ja vuoden taittuessa talveen, tuntee aina jonkinmoista haikeutta ja ikävää taaksejäänyttä lämpöä ja valoa kohtaan, on nyt hyvä hetki katsella kesäisiä kuvia ja muistuttaa itseä, että kyllä se aurinko nousee ensi vuonnakin.

Auringon kaipuussani ikävöin erityisesti ihanaan Roomaan, jossa ehdin vielä syyskuun alussa nauttia lähes hellelukemista. Asu-/turistikuva tuli viimeisenä reissupäivänä napattua Colosseumilla.

Olimme reissun aikana naureskelleet miten yhdenkin sadepisaran pudotessa taivaalta, eteen ilmestyi välittömästi laumoittain katukauppiaita käsivarret sateenvarjoja täynnä. Aivan kuin tyypit olisivat pamahtaneet tuotteineen paikalle jonkin teleportin tuomana.

Tuona viimeisenä reissupäivänämme aurinko kuitenkin porotti todella kuumasti ja mamma sattui sanomaan, että saisi kyllä vuorostaan tulla vastaan joku päivänvarjokauppias. Ja kuin taikaiskusta seuraavan kulman takaa luoksemme asteli mies kaupitellen noita paperisia päivänvarjoja muutamalla eurolla. Sitä siis saa mitä tilaa.

Yritän olla kuvassa varjoineni kovinkin ylväs kaunotar leningissäni ja kera tyttömäisen päivänvarjon, mutta jotenkin tuo polvea kiertävä nuhjuinen side hieman verottaa tyylikkyyspisteitä. 😀

Juuri tänä aamuna katselin pukeutuessa polveni komeasti tummanpunaisena pullottavia arpia ja mietin kuinka monenmoisista kommelluksista ja operaatioista kertovia merkkejä tämäkin tomumaja on ehtinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kerätä. Muistan nuorempana ajatelleeni, että näkyvät arvet olisivat ihan kauhistus, mutta nykyään ajattelen niiden kertovan tarinoita. Uusimpien arpien verinen tarina löytyy täältä.

”Hyvät matkustajat, saavumme hetken kuluttua Tampereelle.” Täytyy siis jatkaa matkaa. Next stop Kuopio!