Kolmekymmentäyksi vuotta siihen meni ennen kuin löysin ensimmäiset sukkahousut jotka eivät rullaudu, valu taikka kiristä vyötäröltä (tai siis sieltä missä vyötärön kuuluisi olla). Kun sain käsiini nämä täydellisyydet, en ole luonut enää silmäystäkään laatikoissani lymyileville muille  sukkapöksyille.

Nämä täydellisyydet ovat kotoisin H&M:n äitiysvaateosastolta. Ainakin nuo 100 denierin varovaisen kiiltävät sukkikset ovat osoittautuneet loistaviksi ystäviksi.

Kokoa valitessa suosittelen kuitenkin ottamaan normaalia kokoa pienemmän koon ainakin, jos ei pelkää, että lahkeissa loppuu pituus kesken. Itselleni ainakin koko M on varsin passeli, vaikka yleensä saankin kiskoa jalkaani L/XL koon sukkiksia.

idsukkikset

Näistä koko L oli itselleni sen verran pitkät ja löysät, että puntit tahtoi valua rutuille. Mutta M koko on kaikin puolin just hyvä. Ei valu kinttuosasta ja vyötärö ylettyy aina tissiliiveihin saakka.

Hyvästi vatsamakkaroiden väliin rullautuvat tiukat kinkkuverkot! Hyvästi kireän vyötärönauhan aiheuttama mekon alta kuultava ylimääräinen ”vekki”!

Eli raskaana tai ei (allekirjoittanut ei ole), niin suosittelen lämpimästi H&M:n Mama tightseja!


Enää kaksi päivää töitä ja sitten lähes pari viikkoa lomaa! Mutta nämä pari päivää saakin vielä painaa otsa hiessä, sillä täytyy saada hirmuinen läjä kuvia ja tauluja asiakkaille, että ehtivät pukinkonttiin. Sitten lomalomalomaloma!!! Ensin isin ja äitin luokse pohjoiseen ja sieltä sitten rakkaan Iinuskan luokse Helsinkiin. Ihania hetkiä siis edessä.

Tähän väliin ajattelin kuitenkin muistella hieman menneitä ja näyttää teillekin mitä Facebookin tarjoama vuosikatsaus poimi minun tapahtumistani. Niin kuin murukin sen totesi, ”osui kyllä ihan nappiin nuo jutut!”. Naamakirja todellakin tiesi pelottavan hyvin mitkä jutut ovat olleet kuluvan vuoden kohokohtia.

FBkansi

Aww! Heti kärkeen läjä kuvia monista ihanista blogikemuista ja ihanista tytöistä. Etenkin ilman Iinaa ja Jonnaa tämä vuosi olisi ollut paljon paljon tylsempi.

FB2012_9

Maaliskuussa lensin moikkaamaan vaihdossa viihtynyttä Jonnaa Itävaltaan ja vietimme mahtavan viikonlopun Wienissä. Viiniä, naurua, paljon kakkua, kaunis kaupunki, hurmaava hotelli ja repeatillä soitettu Jar of hearts. Kaikin puolin mahtireissu.

FB2012_8

Lähes heti reissun jälkeen Kattilahallissa juhlittiin 2-vuotiasta Indiedaysiä. Jussi taikoi minulle ihanan mekon jonka hän kiikutti minulle ompelukoneen neulan alta juoksujalkaa suoraan hotellihuoneeseen kavereiden jo odotellessa minua aulassa. Oli takuuvarmasti uunituore kolttu! 😀 Ilta oli vauhdikas ja kupliva ja seura tietenkin ensiluokkaista.

FB2012_7-1

Maaliskuun lopulla nappasin ilokseni ensimmäisen sijoitukseni Ammattivalokuvaajien vuosikilpailussa. 2. sija irtosi lemmikkikuvasarjassa yllä olevassa syötävän suloisen karvakasan kuvalla. Toivottavasti sijoituksia tulee seuraavissakin kisoissa. Pitäisi varmaan alkaa katselemaan vuoden kuvasaldoa sillä silmällä.

FB2012_6

Huhtikuussa ihana isosiskoni sanoi tahdon ja olin paikalla todistajana. Hääpäivällistä nautittiin loistavassa Ravinteli Berthassa Tampereella. Ihana päivä ja maukas ruoka!

FB2012_5

Kesällä ei ainakaan Facebookin arvioiden mukaan tapahtunut mitään kovin hurjaa ja melko oikeassahan se kyllä olikin. Kesä meni pitkälti töitä paiskoessa. Viikonloput viuhahtivat ohi häitä kuvatessa eikä arkisinkaan jaksanut kummoisia puuhastella. Kesälomalla sentään tein rengasmatkan kotiseudun kautta Helsinkiin, Tallinnaan ja takaisin.

Kiireisen kesän päättyminen kuitenkin palkittiin syyskuun alussa, kun suuntasimme äidin ja siskojen kanssa muutamaksi päivään hurmaavaan ja helteiseen Roomaan. Oli ihanaa viettää aikaa kerralla kaikkien perheen naisten kesken ja tutustua upeaan kaupunkiin ja sen huikeaan historiaan. Minua varoitettiin, että Roomaan rakastuu niin, että sinne tahtoo takaisin ja niinhän siinä kävi. Tahdon sinne ehdottomasti uudellen.

FB2012_4

Syksyn pahinta pimeyttä kirkasti melkoisesti Olympukselta saamani sähköposti, jossa kysäistiin kiinnostaisiko minua kuvauskeikka, jossa kohteena olisi ei enempi eikä vähempi kuin lempibändini Amorphis. No, että kiinnostiko?! Facebook-päivitykseni tuon kuvauspäivän iltana kertoi kaverini mielestä kuulema siitä, että olen todellakin porilaistunut. ”ei nyt ihan paska..” 😀

FB2012_3

Marraskuussa mahtavuudet sitten vain jatkuivat. Suhasin Helsingissä rakkaan Iinuskan luona vähän väliä ja loistavalla tyttöporukalla ehdimme myös Silja Linen ja Visit Swedenin järjestämälle parin päivän Tukholman reissulle. Juttua tuon kaikinpuolin mahtavan matkan kohteista tulossa vihdoin joululoman aikana.

  FB2012_2

Tukholmasta lennähdin suoraan Berliiniin Olympuksen päivän mittaiseen kuvaustyöpajaan. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohtia. Syynä ei ollut ainoastaan tuo jumalaisen komea miesmalli, vaan olin aivan suunnattoman innoissani ja otettu, kun työpajaa vetänyt muotikuvaaja Joachim Baldauf ehti keskustelemaan kanssani hetken jos toisenkin. Häneltä saamani palaute, neuvot ja kannustus antoivat hurjasti ajattelemisen aihetta kenties jopa uutta suuntaa tai ainakin tavoitetta omalle tekemiselle.

FB2012_1

Marraskuun lopussa sitten yksi blogipostaus aiheutti täysin ennalta-arvaamattoman ”blogi-ilmiön” jonka myötä meikäläisen naama pääsi koristamaan niin Iltalehden kuin MTV3:kin nettisivuja kuin Hesarin testilehteä ja MeNaisiakin. Naked Truth -postaus toi reilussa viikossa blogiini yli 80 000 kävijää. Huhhuh. Internet on jännä asia. Mutta kaikin puolin ilahduttava juttu tämä toki oli. Oli hienoa kuinka paljon asia poiki ajatuksia ja keskustelua. 🙂

Niin raskaalta kuin elämä osan vuodesta tuntuikin  sukeutui tästä vuodesta näin loppumetreillä katsottuna melko upea. Tämä positiivinen fiilis johtuu paljolti varmastikin siitä, että olo on vihdoin syksyn ja talven aikana ollut noususuunnassa. Kovasti se nyt alkaa näyttää siltä, että väsymyksen, masennuksen sekä arjen ja terveyden takkuamisen takana on todellakin ollut se kilpirauhanen. Ja kuinka kauan olo ehtikään vaan huonontua hitaasti ja tasaisesti. Aika hurjaa. Nyt vaan toivotaan, että tämä noususuhdannekin on pitkäkestoista.

Tulipas tästä postauksesta hirmuisen hyvä mieli! 🙂


HIIIIII! Oon ihan hieman fiiliksissä! Kävin nimittäin just hetki sitten pikaisesti tervehtimässä Amorphiksen poikia heidän aloitellessa soundcheckiä Porin Kinossa. Nyt mulla on joululahja itselleni kehystämistä vaille valmis. Näette sen sitten, kun saan raameihin. Hihii! Parhautta. Ja parhautta on tietenkin myös se, että muutaman tunnin päästä pääsee taas pitkästä aikaa kuulemaan lempibändiään livenä. Tämä päivä on hyvä. 🙂

Noiden innostuneiden uutisten lisäksi tarjolla olisi muutama talvinen kuva päivän asun ulkoilmaversiosta. Piristin mustan talvitakin ja musien sukkahousujen verhoamien kinttujen synnyttämää synkkää yleisilmettä tontunpunaisin asustein. Ja ai, että heti näyttääkin paljon iloisemmalta ja elävämmältä.

Kaulukseton villakangastakki löytyi Lindexistä -40% alennuksella (hintaa jäin n. 60 €) ja se oli juuri täydellinen paikkaamaan siistin talvitakin mentävää koloa eteisessäni. Hieman lyhyempi hupullinen takkini on hieman rennompi ilmeeltään, joten kaipasin simppeliä ja skarppia takkia mekkojen kaveriksi. Mitään selvää takista ei tuosta kuvasta juurikaan saa, mutta tulee se täällä toistekin näkymään.

Superpehmoinen ja lämmin kaulaliina on mamman tekosia ja muistaakseni kashmiria. Kaulaliinaan sopivan neulepannan hankin reilun viikon takaisista Friitalan joulumyjäisistä. Tai tarkemmin ottaen tein myyjäisissä tilauksen pannasta edellisen asiakkaan vietyä viimeisen punaisen, ja sain sen tällä viikolla. Kymmenen euroa kustantanut käsin neulottu kaunis panta on juuri sellainen mitä olin etsinyt jo hetken aikaa. Kiitoksia siis hirmuisesti Heidille!

Synttärilahjani saapui eilen. Jeffrey Campbell Brit Wrap Boot. Oih. Täytyy sanoa, että olen hyvin rakastunut. Kengät ovat jalassa enemmän kuin unelmat. Koko oli hieman reippaanlainen, mutta sehän tarkoitti ainoastaan sitä, että villasukat mahtuu menoon mukaan.

Villasukat piti tietenkin koordinoida muiden asusteiden mukaan, jotta saappaan varresta kurkistaa oikeaa väriä. Itsehän en juurikaan osaa neuloa, mutta onneksi lähipiiriini on siunaantunut paljon useampikin ahkera puikkojen kilisyttelijä. Nämäkin ihanat sukat on taituroinut joku ihana ihminen. Jos oikein muistan, niin se ihanainen saattoi olla ystäväni Piia.

Kuvat: Nelly Stenroos

Asustemätsäys piti tietenkin vetää kunnialla loppuun saakka, joten silmälasivalikoimasta päähän päätyivät tämän hetkiset lempparit ja huuletkin saivat iloisen maalin. Korvakorut puolestaan valikoituivat aamulla kenkien värin mukaan.

Hauskat vanhojen lääkepullojen näköiset korvikset ovat itse kokoamani. Eli nuo puiset pullot on siis valmiina ostettu ja itse olen sitten poraillut reiät ja laittanut koukut. Näitä (ja monia muitakin kivoja malleja) on itse asiassa valmiina useampikin pari ja lisää tulossa.. ehkäpä alan korukauppiaaksi… 🙂

Nyt kaivelemaan Amorphispaitaa kaapista!