10.01.2013 Myisinkö munuaiseni?

Moni kaveri on jo vuosia intoillut Minna Parikan kengistä minun tuumatessa vieressä, että liian tyttömäisiä ja söpöjä omaan makuuni. Vuoden vaihteessa kävelin kuitenkin Iinan kanssa Parikan liikkeen ohi ja näyteikkunoita tiiratessa katseeni osui yhteen siinä määrin ihastuttavaan kenkäpariin, että ilmoitin välittömästi tahtovani päästä sovittamaan sitä seuraavana päivänä.

Uuden vuoden aattona sitten tallusteltiin sisään Aleksanterinkadulla sijaitsevaan Minna Parikka Universumiin ja kiskoin jännityksellä edellisen illan ihastukset jalkoihini toivoen, että ne ei tuntuisi lainkaan hyvältä. Silloin olisin voinut unohtaa ne välittömästi.

Mutta aina ei toiveet toteudu. Jykeväkorkoiset ja tukevalla pohjalla varustetut Tripple Lingual -nilkkurit olivat jalassa kaikkea muuta kuin huonot. Ne olivat tukevat, miellyttävät, mukavat, pehmeät ja vaikka mitä. Ja saivat olon tuntumaan voittamattomalta. Se on se tunne joka minulle tulee aina silloin tällöin joistakin jalkineista. Sellaisilla kengillä askel tuntuu napakalta ja vakuuttavalta, ryhti oikenee ja leuka nousee aavistuksen verran ylöspäin. Nuo fuksian väriset nilkkurit saivat aikaan juuri kaiken edellämainitun.

Ilmoitin Iinalle, että nyt minulla on tavoite ja päämäärä. Seuraava tavoitteeni on säästää rahat noita upeuksia varten. Munuaisen myymällä summan saisi varmasti kerralla kasaan. (kai joku tarvitseva nyt maksais noin neljä hunttia toimivasta munuaisesta?), mutta ajattelin nyt ensin kuitenkin koittaa ihan perinteistä säästämistä. Ja sen pitkään suunnitelmissa olleen huuto.net-rtsäyksenkin voisi koittaa pistää täytäntöön, ennen sisäelinten mustanpörssin googlettamista.

Olen yleensä sitä mieltä, että tämän tyyppiset hintavammat vaate- ja asustehankinnat on järkevintä tehdä tuituissa perusväreissä (lue mustassa), ja tätäkin kenkää olisi saatavana niin mustana kuin konjakinruskeana, mutta tällä kertaa olen tasan toista mieltä. Mikäli saan kenkiin uppoavat eurot kasaan, ja uskaltaudun oikeasti sijoittamaan monta sataa yhteen kenkäpariin, niin olen sitä mieltä, että pistän killinkini nimenomaan näihin huomiota huutaviin pinkkeihin.

Mutta katsotaan nyt muuttaavatko nämä ikinä luokseni. Usein se itse haaveilu kun on jopa ihanampaa kuin hankkiminen.