12.02.2013 Tylsää mutta huomionarvoista

 Heiiiiiii! Terkut täältä studiolta! Tuli tuossa vähän ohimennen ikuistettua tällaisen ”torkutin aamulla kymmenen kertaa ja töissäkin oli luvassa vain yksinäistä koneellä töröttämistä” -päivän ”eleganssi” ja pitäähän se nyt toki jakaa tännekin asti. Kameran takana oli jälleen työtoverini Nelly.

Tylsyydestään huolimatta tämän päivän pukeutumisessa on useampikin huomionarvoinen asia:

• H&M:n vahapintaiset farkut ovat uudet lempparityöhousuni. Ja tiedättekö minkä vuoksi? Siksi, että ne on mallia raskaus ja sen vuoksi osoittautuneet aivan loistaviksi työpäivien kyykistelyyn, kumarteluun ja kiipeilyyn. Ei vilku persvako vaikka mitä tekisin. Ja se on kuulkaa todella toivottu ominaisuus duunihousuissa. Sovittelin samanmoisia housuja normimimmmien osastolta, mutta olemattoman matalan vyötärön vuoksi en olisi voinut kuvitellakaan pystyväni liikkumaan housuissa ilman toistuvaa nostelua. Eli ensin tuli mammasukkikset, nyt vuorossa mammafarkut! Jos joku muu omenavartaloinen (tai lasta odottava  pallomaha) kiinnostui, niin housut löytyy TÄSTÄ.

• Päälläni oleva Lindex Generous-malliston neulepaita on siitä harvinainen näky päälläni, että kyseessä on akryylineule. Niin paljon kuin koitan neuleissa suosiakin luonnonmateriaaleja, eksyy minunkin kaappini silloin tällöin joku epäilyttävä akryylikasa. Annoin tälle puserolle mahdollisuuden kivan värinsä ja tekstuurinsa sekä olemattoman alehintansa vuoksi. Ensikosketuksella materiaali on jopa petollisen mukavan ja pehmoisen tuntoista, mutta luonnonmateriaalien 6-0 voiton muistaa taas ulkona, kun paita ei lämmitä ja sisällä, kun se on hiostava. Mutta tällaisella en tiedä onko talvi vai ei -kelillä tämä menee päivinä jolloin ei tarvitse juuri hikoilla tahi palella vaan pysyy tasalämpöisesti rauhassa paikoillaan.

• Kaulan ja kaksoisleuan peittävä palestiinalaishuivi on jo noin neljänkymmenen vuoden ikäinen ja kotoisin mamman kokoelmista. Omaan kaulaani huivi löysi tiensä jo yläasteaikoina ja on ollut siitä lähtien yksi rakkaimmista ja pitkäikäisimmistä asusteistani. Se on palvellut niin piknikvilttinä, festaripeittona, kuivana yläosana uimareissun jälkeen kuin kaulanlämmittäjänäkin ja jatkaa edelleen työtään mitä uskollisimmin.

• Ensimmäistä kertaa punaisten Martensien saapumisen jälkeen vedin jalkaani jotkin muut kengät (lauantain baarikorkkareita ei lasketa) ja mitkäs ne sitten olivatkaan.. No, kenkäkaappini karmeaan kuntoon kahdessa vuodessa lompsitut luottopakit eli Cloun täydellisen mukavat bikerit. Se on aina tietenkin just näin, että vaikka omistaa sen sata paria kenkiä, niin päätyy silti aina käyttämään muutamia samoja. Fiksua.