02.07.2013 Postikortteja kesälomalta

Heippa hei kaikille ja terveiset täältä vaarojen katveesta! Loma on sujunut ihanasti ja säiden jumalat ovat todellakin olleet lomailijan puolella.

Käytiin murun kanssa pari kertaa mato-ongella. Tässä iloinen kalamies kovin ylpeänä saalistaan.

Minä puolestaan ongin ahvenen, mutta en minä siihen koskea uskaltanut. Niin kuin en matoihinkaan. Varsinainen omatoimikalanainen siis. 😀

Mammalla on taas second hand -putiikki torin laidalla niin kuin oli viime kesänäkin. Siellä oli myynnissä vaikka mitä ihanaa. Astioita, koruja, kenkiä ja sisustusjuttuja.

Seasta löytyi myös jotain nostalgista, nimittäin minun rippimekko! Vaaleansininen kukkamekko on siis vuodelta 1996 ja merkiltään Vero Moda. Muistan sen maksaneen 99 mk. Eli kyllä, minutkin on joskus nähty vaaleansinisessä kukkamekossa! Mutta kuvatodisteita siitä ei kyllä ole.

Lomailun seassa olen joutunut hieman tekemään tylsiäkin juttuja, kuten veroilmoituksen lisäselvitystä. (yöks) Mutta, kun toimiston siirsi aurinkoon, ei homma tuntunut enää lainkaan niin tympeältä. Toivotaan siis, että täällä edes hieman läski tummuisi.

Maisemat Vuokatin vaaran päältä ovat edelleen yhtä upeat kuin muistoissani. Tuonne on vaan joka ikinen kerta Sotkamossa käydessä päästävä. Kaikki nuo metsä ja järvet, ne on yhtä kuin koti ja juuret.

Yksi ilta ehdittiin viettää kavereiden kanssa grillaillen ja juomia nautiskellenkin. Ulkona auringonlaskussa syöminen on ihan juhlaa tllaiselle kerrostaloasujalle.

Talviturkki lähti kotilampeen. Mutta se oli aikana ennen kuin olin silmästä silmään nähnyt sen kamalan tappajahauen siinä laiturin vierellä. Ainakin 20 senttinen hirviö oli kyseessä! 😀 En oo uinut sen jälkeen.

Maailman parhaassa kahvilassa, Murusessa, on tietenkin tullut vierailtua jo jokusen kerran. Tänään taisin kuitenkin kohdata herkkuvitriniistä voittajani. Voitteko kuvitella niin suuren suklaakakun palan, että minä en jaksa sitä kokonan? En minäkään osannut ennen, mutta totta se on.