Metallin kiiltoa mustana päivänä

-postaus sisältää mainontaa-

Tänään oli mustaa niin mieli kuin vaatetuskin. Mielen väritykseen vaikutti mm jo toista vuorokautta putkeen jatkunut kiristävä toispuoleinen päänsärky ja matala mieli puolestaan teki pukeutumisesta todella epäkiinnostavaa ja halusin vaan piiloutua ja sulautua, olla huomaamaton.

Mitäänsanomattomista vaatteista huolimatta päälle päätyi kenkien ja korun muodossa sellaisia juttuja, että piti pyytää Nelly nappaamaan muutama kuva allekirjoittaneesta hapannaamasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain valita kesällä pari korua kotimaisen La Puellan valikoimista ja iskin silmäni ensimmäisenä tuohon eri värisiä metalleja yhdistelevään ketjukasaan. Metrin mittaiset ketjut  sopivat käytettäväksi yksin kerroin, mutta ylettyvät myös tuplasti kaulan ympäri, kuten minulla tänään. Ketjut ovat sen verran ohuita, ettei koru ole painava materiaalistaan huolimatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metallinhohtoa ei löytynyt tänään ainoastaan kaulalta, vaan kiedoin myös varpaani kultaan. Tilasin nämä glittertöppöset Spartoon lahjakortilla alennusmyynnistä äidilleni, mutta halusin testata niitä myös itse ennen kuin lähetän kengät eteenpäin.

Tohvelimalliset kimaltavalla keijupölyllä kuorrutetut kävelykengät ovat merkkiä RAS samoin kuin viime talvena tilaamani mustat paljettiset herrainkengätkin.

TYkkään kengistä itsekin, mutt kyllä ne menevät mammalle kuten on ollut tarkoitus. Minä vaan hieman pehmitin niitä valmiiksi! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja tältä näytti koko mörökölli. Ei ihan kauhean pirteä tapaus. Elämässä on nyt moni asia hieman hukassa. En oikein tahdo löytää toimivaa päivärytmiä itselleni ja sen vuoksi tuntuu, että työt ja tehtävät kasaantuvat koko ajan uhkaavalla tavalla. Tälläkin viikolla kalenterissa on ollut vanhan työpaikan hommia, yhden tuurauspaikan töitä, omia duuniprojekteja ja vielä koulutehtäviä.

Odotan vaan sitä hetkeä, kun aikataulut hieman selkeytyvät muutaman viikon kulutta, mutta ennen sitä on vielä saatava To Do -listaa purettua oikein urakalla. Kyllä tää tästä. Kai. Jospa mua pian taas vähän hymyilyttäiskin.


8 Comments
  • Tarja
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tsemppiä Veera! Toivon todella, että tiesi pois hukasta on pian ohi ja mahdollisimman lyhyt.

    terveisin 5 kk kipulääkkeitä takana.

    • Tyyliä metsästämässä
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      joo, eiköhän tää elämä tästä taas käynnisty. Menee vaan jotenkin kaikki sekaisin hetkeksi, kun jotain vanhaa loppuu eikä tulevasta oikein tietoa.

  • nasu86
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    tsemppiä 🙂

  • Männynkäpy
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Jaksamista Veera.

    En tiedä olenko ikinä (?) kommentoinut aiemmin, mutta laitanpas ainakin nyt. Ihailen tapaasi olla oma itsesi (vaatepuolella ainakin..?) ja tapaasi pukeutua juuri kuin haluat. On aivan mahtavaa lukea kuulumisiasi aina silloin tällöin ja olenkin ollut lukijanasi pitkään. Tuntuu, että olet ihana virkistys tässä 36-kokoisten 20-vuotiaiden päätönkana-blogistien laumassa. Ja tietenkin kenkäkokoelmasi (kasvun) seuraaminen on aina yhtä mukavaa… 🙂 Ja kuulun salaisesti myös äitisi fanikuntaan – upea nainen, aivan kuten tyttärensä!

    • Tyyliä metsästämässä
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      joo, onneksi tällaisille vähän vanhemmille ja pyllerömmillekin bloggaajille löytyy lukijansa! 😀

  • hannamaria
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kyllä se siitä, kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa! Viime keväänä tuli pakerrettua kaksoistutkintoa, käytyä töissä ja luettua yo-kirjoituksiin siinä samalla. Vapaa-aika jäi hyvin minimiin ja olo oli niin helpottunut kun se rumba viimeinkin hellitti muutaman kuukauden jälkeen 🙂

    hannamaria

    http://hannamariav.blogspot.fi

    • Tyyliä metsästämässä
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      musta vaan tuntuu, että mä haalin elämääni aina vaan uusia projekteja ja hommia eikä se sitten koskaan koitakaan se hetki jolloin ehtis hengähtää… Mut nyt mä oikeesti luotan, että kun saan koulutehtävät pulkkaan ja vanhan työpaikan viimeisetkin keikat hoidettua, niin sitten helpottaa!

Post A Comment