14.11.2013 Onko pakko olla aina naisellinen?

”Näyttäisit paljon naisellisemmalta, jos sinulla olisi pidempi tukka.” ”Tämäkin bloggaaja olisi tavattoman kaunis, kunhan vain pukeutuisi vartalomallinsa mukaisesti.”

Molemmat edellä olevat lainaukset ovat minulle/minusta sanottuja. Joidenkin ihmisten mielipiteitä ja niitähän maailmaan mahtuu. Tuollaiset kommentit eivät mitenkään loukkaa minua, ne kertovat vain siitä, että niiden kirjoittajat ajattelevat eri tavoin kuin minä. Syy miksi nostin nuo tähän esimerkeiksi, on että halusin pohdiskella sitä pitäisikö jokaisen naisen lähtökohtaisesti pyrkiä näyttämään mahdollisimman naiselliselta? Entä miksi edelleen ajatellaan olevan vain yhtä tietynlaista kauneutta, jota jokaisen pitäisi tavoitella.

Tiedostan itsekin, että hiusmallini ollessa hieman pidempi ja pehmeämpi, näytän naisellisemmalta kuin ihan superlyhyellä pystytukalla. Mutta sitä en ymmärrä miksi se naisellisuus olisi joka tilanteessa aina yksioikoisesti parempi. Saman kysymyksen voisi esittää kaikkien pukeutumissääntöjen kohdalla. Miksi oletetaan, että kaikilla on juuri ne samat pyrkimykset näyttää siltä samalta keskiverrolta mihin ohjeilla ihmisiä koitetaan työntää?

Jos olet kovin pitkä, niin näin pukeutumalla lyhennät itseäsi optisesti. Jos olet lyhyt, niin tällä tavoin näytät pidemmältä. Isoja tissejä kuuluu häivyttää, pieniä suurentaa. Pistä vyötärö paikoilleen, tasapainota leveitä reisiä oikeanlaisilla housuilla ja pyri tiimalasiin tekemällä jotain hartioillesi tai lanteillesi. Vähintään jommassa kummassa on kuitenkin vikaa.  Sitten vielä pitkä tukka kauniille kiharoille ja juuri oikean sävyistä punaa huuliin ja sinäkin olet suositusten mukainen nainen.

En minä halua olla suositusten mukainen nainen. Minä haluan olla minä. Toisinaan minä olen sääriä säälimättä korkokengissä ja minihameessa esittelevä Veera. Joskus taas olen roikkuvissa farkuissa ja villapaidassa pipo päässä hiihtävä Veera. Vallalla olevien sukupuoliroolien ja kauneusihanteiden mukaisesti olen suuren yleisön mielestä varmasti vetävämpi mimmi laittautuneena ja näyttäessäni naisellisemmalta. Mutta kun en mä halua aina näyttää samalta enkä tunne tarvetta joka ikinen päivä tehdä itsestäni yleisillä mittareilla mitaten kauneinta mahdollista minua.

Eräs lukija kommentoi jokin aika sitten huulipunani sävyä, joka ei hänen mielestään sopinut minulle. Siinäkin kohti mietin, että miksi joka ikinen päivä pitäisi kaikkien yksityiskohtien olla juuri niitä parhaiten itselle sopivia. On varmasti olemassa jokin ihooni ja hampaideni sävyyn täydellisesti sopiva sävy, joka olisi minulle optimaalisin näyttääkseni… niin miltä? Jonkun yleisen mielipiteen mukaisesti kauneimmalta itseltäni. Mutta olisiko se aika hiton tylsää käyttää päivästä ja vuodesta toiseen sitä yhtä ja samaa sävyä vain siksi, että ”tämä sopii sinulle kaikista parhaiten”.

Kenen mielipiteen kuuluu olla tärkein kun mietitään miltä ihmisen tulisi näyttää? No tietenkin sen tyypin joka sieltä peilistä tuijottaa. Toki toisinaan on hetkiä jolloin haluaa miellyttää olemuksellaan myös jotakuta toista, mutta se ei varmasti onnistu, jos yrittää tehdä sen tavalla joka ei ole itselle ominaista.

Tulen näitä asioita miettiessä aina siihen samaan lopputulemaan, että jos joku pitää minusta, niin se ei varmasti muutu sen mukana leikkaanko itselleni lyhyen poikatukan vai kasvatanko naiselliset kiharat. Seurassani viihtyvät ihmiset eivät varmasti kaikkoa luotani pukeutumiseni vuoksi, jos vain viihdyn itse tyylissäni. Mutta voivat kyllä kaikota, jos alan epätoivoisesti esittää jotakin mitä en ole.

Toisinaan tuntuu, että olen naiivi, kun ihan oikeasti kuvittelen, että ihmisen oma fiilis on se mikä merkitsee, eikä se, että me kaikki pyrkisimme ihanteelliseen keskiarvoon, olemaan nättejä, hoikkia ja tasapainoisesti pukeutuneita ja naiset tietenkin yleisesti tunnustetuin mittarein mitattuna naisellisia.

Onko se niin väärin, jos viihtyy muissakin ulkoasuissa kuin vain siinä ns. kauneimmassa ja yleisesti hyväksytyimmässä versiossa itsestäni?