08.12.2013 Tusen takk, Amorphis!

Vulgar Necrolatry! Koskaan eivät ole Karelian Isthmusin sulosävelet raikuneet yhtä muhkeasti kuin eilen illalla Oslon John Deessä. Ensimmäinen fiilis bändin aloittaessa oli, että nyt on kuulkaa rumpusoundit kunnossa! Tuplabasarit jytisivät suoraan munasarjoihin ja saivat lähes tipan lissiin. Keikkapaikka ja miksaaja saavat kyllä ihan täydet pisteet äänentoistosta. Vaikka lempibändi kuulostaa omasta mielestä hyvältä koska vaan ja missä vaan, niin eilisessä oli ihan erityisesti kaikki kohdallaan.

Muutamakin kaverini ihmetteli, että miksi ihmeessä menen katsomaan kotimaista bändiä jonnekin oman maan rajojen ulkopuolella, mutta se kyllä todellakin kannatti. Amorphis on täällä Oslossa vain metallipiirien bändi, eivätkä heidän mainstreamyleisöönkin uppoavat hittinsä ole soineet radioissa kuten kotisuomessa. Niinpä keikkapaikkakin oli melko pieni ja paikalla oli paljon vanhan liiton väkeä, joka iloitsi erityisesti esi-Joutsen materiaalista.

Bändi huomioikin loistavasti tämän turskanhajuisen kirkonpolttajakansan rakkauden mörinään, joten settilista sisälsi astetta mörömpää materiaalia kuin useimmat Suomessa kuulemani keikat. Kotona orkesteri haluaa varmasti miellyttää myös ehkä pelkästään paikalle hittibiisien innoittamana tullutta kuulijakuntaa. Niinpä tämä fani olikin todella mehuissaan kuullessaan selkeästi edellisistä kokemuksistaan poikkeavan keikan. Voi örinä! Tomin vatsanpohjasta saakka kummuneet syvät murahdukset saivat meikäläisen sukkahousut rullalle ja hymyn korviin. Eikä herran ulkoinen habitus varsinaiseti taaskaan haitannut.

Into Hiding, Black Winter Day, Against Widows, My Kantele, Sampo, Sky Is Mine ja paljon, paljon muuta mahtavuutta mahtui illan biisilistalle. Uude Circle-albumin raidoista kuultiin ainakin Wanderer, Hopeless Days, Narrow Path, Nightbird's Song ja Shades of Grey. Kyseinen levy on itselle todella merkityksellinen senkin vuoksi, että pääsin kuulemaan sen kaikki biisit jo neljä kuukautta ennen levyn ilmestymistä. Melkoisen ikimuistoinen juttu kaltaiselleni fanille!

Bändi lopetti totutusti encoren yhteislauluun sopivalla Eclipse-levyn hittibiisillä House of Sleep, jonka sanat oslolaisetkin hallitsivat täydellisesti. Toki joka keikalla jää itse aina odottamaan vielä sitä jotain yhtä biisiä. Tällä kertaa sekä minä, että serkkuni Saara olisimme räjähtäneet riemusta, jos settiin olisi mahtunut vielä menobiisi Towards and Against. Mutta en suostu kyllä valittamaan pätkääkään. Keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna LOISTAVA!!!!!1111!!!!!

Olen onnellinen. Me happy. Tusen takk. Glitterporo approves.