14.01.2014 No more excuses
Vaikka toistin eilisen ”‘Salikortin metsästys kaaoksessa olevasta kämpästä’” -treenin tänään pelkät sisävaatteet päällä, ei sillä ollut toivottuja tuloksia. Mutta nyt on uusi kortti haettu Lady Linelta, joten mä pistän ihan näillä näppäimillä takin päälle ja lähden kipittelemään Porihallille siihen perhanan Skädääm-Tsädääm-Säpääm-whatever-jumppaan. Jos sinne mahtuu. Vieläkö on kinkunpolttajia sankoin joukoin liikkeellä?
PS. Jos ei musta kuulu viimeistään huomenna, niin oon heittänyt veivini sinne jumppasalin nurkkaan. Mutta eiköhän se sit viimeistään torstaina oo Iltalehdessä. ”Rapakuntoinen nainen luuli itsestään liikoja ja kuoli kituen jumppasalilla Porissa.”
Epuuka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHeissan Veeruska!
Ajattelin jo aikaisemminkin kirjoittaa toverillisen postauksen sinulle, mutta jäin vielä miettimään, että mitä oikein kirjoittaisin, sillä en ole koskaan kommentoinut tekstejäsi, vaikka olen toista blogiasi seurannut Vuodatuksen ajoista lähtien. Ainakin sen, että tunnen olevani kohtalontoverisi, vaikka vuosia on vielä muutama vähemmän, ja vastaavasti kiloja muutama enemmän. Täällä on siis meitä muitakin, jotka kaipaavat pois rapakunnosta.
Sairastuin nelisen vuotta sitten ensin henkisesti, sitten fyysisesti. Sinä aikana paino on pompannut ylöspäin noin 25 kg – nöööyh! Entinen fyysinen minä on aika syvällä piilossa kaikkien kilojen alla, mutta vihdoin etenkin henkinen vointini alkaa olla siinä mallilla, että jaksan keskittyä tähän asiaan. Pitäisi syödä paremmin ja liikkua enemmän.
Tuloksia pitäisi tietysti tulla heti – minulla on ärsyttävä tapa käydä katsomassa painoa vaa’alta, eikä keskittyä peilikuvaan tai vaatteiden istuvuuteen. Olen nyt kolmatta päivää remontissa, käynyt kävelyllä ja syönyt vähemmän. Paljon en saa tehdä, sillä toivun vielä endometrioosileikkauksesta. Jotenkin tuntuu jo nyt valoisammalta. Ei ole tehnyt mieli syödä mitään roskaa, ja nytkin on maitorahka menossa. Tämä on tietysti alkuinnostusta, mutta jos ei tällä kertaa asettaisi itselleen niin tiukkoja tavoitteita, ja keskittyisi hyvään oloon!
Siispä – kiitos tästä blogista. Toivon sinulle valoisaa ja innostavaa kevättä! Odotan innolla postauksiasi. Älä luovuta <3
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMä kannustaisin kyllä unohtamaan sen vaa’an aluksi vaikka kokonaan. Keskity siihen millainen sun olo on. Itse olen lakannut stressaamasta kilolukemista jo vuosia sitten ja tämäkin tapojen muutos -yritys on nyt todellakin tarkoitettu fiiliksen nostamiseen kilojen karistamisen sijaan. Niitä voi samalla lähteä, mutta se on toissijaista, oma sisäinen tunne on tärkein ja sitä ei kannata rassata tuijottamalla sitä vaakaa.
titta
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHei!
Mahtava, rehellinen ja inspiroiva blogi sulla!
Tuli vaan mieleen, et ois hauska nähdä joskus jotain sun lapsuus/nuoruuskuvia. 🙂
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunkatsotaan, josko niitä tännekin eksyisi. Tuolla Tyyliä metsästämässä -blogin puolella sellaista matskua jo arkistoista löytyykin.