27.01.2014 Ruokaa Roomassa

Tässä olisi ensimmäinen kuvasetti Roomasta. Jotta julkaisuissa olisi jonkinlainen punainen lanka, kokosin tähän postaukseen ruokaan liittyviä kuvia.

Torilla käynti on Italiassa aina todellinen elämys. Värejä, tuoksuja, paikallisia ihmisiä ja paljon paljon katseltavaa. Oman hotellimme lähes nurkan takaa löytyi Campo dè Fiorin tori jossa oli etenkin ruokatarvikkeet loistavasti edustettuina.

Oli hienoa miten kauniisti vihannesmyyjätkin olivat tuotteensa esille asetelleet. Ja miten hillittömän paljon ihania hedelmiä ja kasviksia siellä olikaan tarjolla tähän aikaan vuodesta! Suomalaisen K-kaupan hevi-osastolla asioiva ei voi kuin kadehtia.

Roomassa ei nälän yllättäessä tarvitse pitkään hortoilla, vaan ravintoloita ja kahviloita on ihan joka kulmalla ja yleensä useampikin. Keskeisimpien turistinähtävyyksien lähimaastoa en kuitenkaan ruokailuun suosittele, vaan parempia ja myös paikallisten suosiossa olevia ravintoloita löytää astumalla hieman sivummalle ja uskaltautumalla pienille kujille. Edellisellä reissulla sorruttiin supernälässä kerran yhteen pizzeriaan Vatikaanin lähistöllä ja se oli kammottava virhe!

Ravintoloita ei kannata arvioida tuomitsevasti pelkän ulkonäön perusteella, monesti juuri ne pienet ja hieman rähjäiset trattoriat, joiden ruokalistan sivuilla on viiniroiskeita, tarjoavatkin juuri ne matkan parhaat ateriat. Itse muistelen lämmöllä esimerkiksi Trasteverestä löytyvää pikkuista ravintola Da Enzoa, jossa illastimme aiemmalla reissullamme. Pöytää oli tuohon  rumasti sisutettuun ravintolaan odotettava ulkona lähes tunnin ajan, mutta ruoka olikin sitten erinomaista!

Tällä reissulla ravintoloista jäi mieleen ainakin aivan LArgo di Torre Argentinan lähimaastossa pienellä kujalla sijaitseva Ristorante S’Anna, jonka löysimme hotellin vastaanottovirkailijan suosittelemana. Vetelin siellä kitusiini todella maittavan risoton ja yllä olevassa kollaasissa näkyvän omenastruudelin. Hintataso todella kohtuullinen.

Yllättäen toisen todella mieleenpainuvan aterian tarjosikin sitten ketjupaikka. Tapasimme äidin paikallisen neulojaystävän keskusasemalla ja suuntasimme yhdessä syömään. Lounaalla oli ihan pastafiilis, joten hän johdatti meidät Via Giobertille ravintolaan nimeltä Pastarito. Söin siellä sitten ehkäpä elämäni tähän mennessä parhaan pastan! Valitsin soosiksi Amtricianan ja pastaksi Bucatinin. Täydellistä. Annos oli ihan hervottoman iso, mutta se oli niin iso, että oli pakko kiskoa se kaikki halkeamisen uhallakin. Illallispaikaksi turhan pikaruokalamainen, mutta  loistopaikka lounaalle shoppailun lomassa.

Omankin kokemukseni mukaan Trasteveren alueelta löytyy paljon kivoja ja tunnelmallisia ravintoloita ja samaa sanovat myös paikalliset. Useampikin jolta kysyttiin, että mihin kannattaisi suunnatat syömään, kehotti suuntaamaan joen yli Trastevereen. Onneksi olimme tälläkin kertaa vain parin ratikkapysäkin päässä edellisen reissun hotelliltamme ja sen jo hieman tutusta ympäristöstä, joten siellä käytiin muutamat lounaat tälläkin reissulla nauttimassa.

Ah, mä rakastan noita kuvia tuolta torilta ja noita kinkkukuvan kanssa samassa kollaasissa lounastavien tyyppien kuvia. Taksikuskin eväsleipä ja pörröpää katukiveyksellä syömässä. Mä saan ihan hurjia kiksejä matkoilla tällaisesta katukuvaamisesta. Minulla on koko reissusta ehkä kaksi kuvaa itsestäni, mamma esiintyy muutamassa kuvassa ja muuten olen tykittänyt satoja ruutuja paikallisia ihmisiä. Ne palauttavat paikan tunnelmat muistiin niin elävästi.