15.02.2014 My Valentine

Ystävänpäivä, Valentine's Day ei näkynyt minun elämässäni juuri mitenkään muuten kuin FB:n uutisvirrassa vilisevinä toivotuksina. En saanut rakkaaltani ruusuja tai suklaata enkä itsekään harrastanut lahjomista.

En ole itse asiassa tainnut koskaan saada mieheltäni kukkia. En ainakaan muista. Mitään muitakaan yleisesti romanttisena pidettäviä lahjoja tai elokuvista tuttuja kliseitä ei ole meidän suhteessamme juurikaan harrastettu. Mutta sitä arkipäivän romantiikkaa on riittänyt ja erityisesti viime aikoina olen ollut ihan onnesta soikeana kaikista niistä pienistä asioista joita tuo mies koko ajan tekee.

En tiedä onko pienet rakkauden teot elämässämme lisääntyneet, vai onko minulla vain ollut enemmän aikaa kiinnittää niihin huomiota. Joka tapauksessa tämän minun työttömyystilanteeni hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että minulla ja Tommilla on ollut  enemmän yhteistä aikaa.

Tunnen itseni ihan hirmuisen rakastetuksi esimerkiksi silloin, kun Tommi kattaa aamiaisen pöytään ja huolehtii, että syön vitamiinini, jotka itse meinaan aina unohtaa. Tai kun jonnekin lähtiessämme hän menee jo edeltä ulos, mutta lähettää hissin minulle valmiiksi meidän kerrokseemme.

Kuva: Nelly Stenroos

Se, että hän nauhoittaa minulle kaikki ohjelmat joissa on söpöjä eläimiä, saa minut liikutuksesta lähes kyyneliin. Ja kun minä teen taas jokailtaista kissa-ja koiranpentukuvien tuijottelukierrostani netissä, hän jaksaa katsoa ne kanssani ja kuunnella lässynlässyn kommenttiraitani siitäkin huolimatta, että televisiosta tulisi varmasti jotain kiinnostavampaa.

En ole lainkaan aamuihminen, mutta kun päivä alkaa rakkaan sänkyyn asti tarjoilemilla tuoreilla sämpylöillä, jotka hän on heti aamusta leiponut, ei herääminen olekaan enää yhtään kamalaa, vaan onnea ja kiitollisuutta täynnä.

Iltaisin menen usein ennen Tommia sänkyyn, mutta aina hän käy sängyn laidalla pussaamassa ja toivottamassa hyvät yöt. Ja kun herra sitten itse kömpii sänkyyn, saan aina nukahtaa turvalliseen ja lämpimään lusikkaan.

Muutama viikko sitten tönin Tommia yöllä kauemmas itsestäni valittaen hänen olevan kuuma. Unenpöpperöinen vastaus oli sydäntä sulattava: "Pitää koskea edes vähän, että tiedän sun olevan siinä." Niinpä sitten jatkoimme unia polvet toisiaan hipaisten ja Tommin sormenpää kiinni kyljessäni. Se sormenpään hipaisu oli rakkauden täyteinen.

Ehkä mä elän vaaleanpunaiset lasit silmillä, mutta musta tuntuu kuin kotonamme leijailisi koko ajan sydämiä kuin ystävänpäiväkorteissa konsanaan. Monet parit eroavat, koska kokevat kasvaneensa erilleen. Minä puolestani olen miettinyt, että tässä kyllä kasvetaan vuosi vuodelta vahvemmin yhteen. Toivon, että kasvu jatkuu ja että arjen romantiikka ja ihanat pienet teot pysyvät arjessamme tulevaisuudessakin. Jokainen päivä on rakkauden päivä.

Sorry tää hirvee siirappivuodatus! Ällötän jutuillani melkein itseänikin. 😀

Minkälaisilla teoilla teillä osoitetaan rakkautta?