13.03.2014 Let me put my gloves on
Niin että miten mä oikein selvisin siellä tiistain thainyrkkeilytunnilla? Pelkäsin rapakunnossani tuupertuvani nurkkaan jo kymmenessä minuutissa, mutta olin väärässä!
Pikkusen kyllä jännitti, että mitä tuleman pitää ja kun paikalle valui mun ja Natan lisäksi vain hyväkuntoisen näköisiä ukkoja, niin nolouspaniikki nousi vielä lisää, mutta sain onnekseni huomata pelkojeni olevan ihan turhia. Nata piti mulle ennen tuntia pikaisen ohjeistuksen peruslyönneistä ja -potkuista ja oli tunnillakin suureksi avuksi antaessaan hyviä neuvoja pitkin tuntia.
Tunti alkoi Vetosalilla klo 17.45 ja koin uskomattoman yllätyksen vilkaistessani kelloa seuraavan kerran klo 18.10. Olin siis heilutellut hanskoja ja hikoillut jo kokonaiset 25 minuuttia ihan täysin ajankulua huomaamatta. Kaikilla perhanan zumbabumbasössönsössöntunneilla mä vilkuilen seinäkelloa muutaman minuutin välein ja joudun aina toteamaan viisareiden kulkevan kiduttavan hitaasti. Lyönteihin ja potkuihin keskittyminen oli kuitenkin niin siistiä ja kivaa ja coolia ja jännää ja vaikka mitä, että aika lensi aivan kuin siivillä.
Tunti eteni siten, etä ensikertalaisenkin pysyi melko hyvin perässä. Ensin pelkkiä lyöntejä ja seuraavaksi hieman pelkkiä potkuja. Pikku hiljaa sitten kokeiltiin aina pidempiä ja monimutkaisempia sarjoja. Liikkeisiin ja tekniikkaan piti välillä keskittyä niin kieli keskellä suuta, että pää tyhjeni sellaisistakin perusasioista kuin vasen ja oikea. Siinä sitä vaan hölmönä tuijotti hanskojaan ja mietti, että millä räpylällä tässä nyt pitää tää homma aloittaa valmentajan antaessa ohjeen aloittaa vasurilla.
Ai että mä sitten näytän sorjalta, notkealta ja sporttiselta! 😀
Vaikka muuten aika tuntuikin lentävän kuin siivillä, niin tunnin lopuksi tehdyt 3x 2 min sarjaa parin pitelemiin tyynyihin saivatkin ajan sitten jälleen hidastumaan. Pari siis sai määrätä tahdin ja käskyttää mitä lyöntejä ja potkuja halusi toisen tekevän ja millaisella tahdilla. Miten pitkä voikaan 2 minuuttia olla kaltaiselleni rapakuntoiselle mätisäkille!? Aivan saatanan pitkä. No, Nata oli sitten kiva ja himmattiin tahtia sen verran, että ehdin vähän miettimään tekniikkaakin. Minua huoletti kauheasti, että meneekö toi tunti nyt teräsmimmi Natalla ihan hukkaan, kun joutuu olemaan minun parina, mutta kyllä mä taisin sen saada lopuksi edes ihan vähän hikoilemaan vaatimalla potkuja toisensa perään.
Mitään itsensä satuttamista ei hommassa tarvinnut lainkaan pelätä. Hanskojen lisäksi käytössä oli säärisuojat eikä kaveria missään vaiheessa mätkitty ihan täysillä. Ensikertalaisena tahtoi kyllä voimankäytön hallinta olla yksi niistä hankalista asioista. Välillä Nata maanitteli lyömään lujempaa ja jossain välissä taas onnistuin mätkäisemään neitiä päähän vähän astetta mojovammin. Kaikilta vammoilta kuitenkin säästyttiin. Tai taitaa mulla olla yksi mustelma sääressä, mutta mähän oon siitä pelkästään innoissani! 😀
Olin kokemuksesta kaikin puolin ihan fiiliksissä ja mieltä nostatti vielä entisestään valmentajalta ja eräältä toiselta treenaajalta saadut kehut, että pärjäsin loistavasti ensikertalaiseksi. Ihan sama vaikka olisivatkin sanoneet niin vain kohteliaisuudesta, niin tuli hyvä mieli silti.
Tunnin jälkeen relattiin Natan kanssa vielä Vetosalin alakerrassa sijatsevan Ladylinen infrapunasaunassa ja otettiin pikaiset löylyt perinteisessäkin hikimajassa. Olin ihan koko illan hillittömän hyvällä tuulella ja iloinen siitä, että Nata oli minut tuonne tunnille houkutellut. Jo kotimatkalla pitikin sitten naputella Googleen hakuja ”thainyrkkeily Pori” ja ”kuntonyrkkeily Pori”. Yhdessä seurassa oli alkeiskurssi harmikseni alkanut juuri helmikuun alussa eikä seuraavasta ollut vielä tietoa. Mutta pitää jatkaa selvitystöitä, sillä mulle tuntuis tällainen sporttaaminen sopivan kaikenmoisia jumppapumppia paremmin.
Jos ei se nyt vielä käynyt ilmi, niin kerrotaan nyt vielä, että TYKKÄSIN IHAN SIKANA!!!
Suuret kiitokset siis Natalle ja Vetosalille tästä superista sporttikokemuksesta!
maakariakka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSe on kiva, kun löytää mieluisan lajin, josta oikeasti nauttii 🙂 Mä löysin itselleni huhti-toukokuulle itämaista tanssia ja se on taas mun lemppari. Mutta sulle tuo nyrkkeily näkyy sopivan aivan mainiosti! Kick them all!!!
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuuntää on nyt vaan harmillista, että en täällä Porissa ainakaan heti pääse tän lajin kimppuun. :/
Minna Manner
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHienoa kun jaksat olla aktiivinen! Mulla ei oikein kulje mut ostin askelmittarin ja yritän kerätä ylimääräisiä askelia…
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuuntotuushan on, että mä en oikeesti ole jaksanut olla kauhean aktiivinen. Liikkunut viime viikkoina ehkä pari kertaa viikossa. On laiskottanut. 😛
e
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAivan huippu toi kuva, missä kaverisi ”ottaa osumaa” naamaan 😀
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunnatalla on rooli hallussa!
Kuorotipu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNyt on pakko sanoa että IHANA BLOGI!
”Eikö olisi hedelmällisempää ja pidemmälle vievempää tavoitella hyvää oloa?”
”Minun ei ole pakko väkisin rakastua retkahtaa hampaat irvessä treenamiseen, vaan minun on löydettävä jokin harrastus jossa viihdyn ja jossa se liikunta tulee sitten huomaamatta mukana. ”
Muista postauksista poimitut lauseet ovat suoraan omasta päästäni.
Itsellä elämäntaparemontti alkoi ruokavalion muutoksella pari vuotta sitten ja nyt olisi tarkoitus saad liikunta mukaan kuvioon. Tavoitteena nimenomaan kokonaisvaltainen hyvä olo. Toki jo pelkän terveellisen ruuan vaikutus kropassa on ollut kiva huomata, mutta se ei kuitenkaan ole se juttu mitä haen, vaan kiva sivutuote 🙂 Entisenä superkranttuna uusien makujen löytäminen ja niistä pitäminen on ollut mahtavaa!
Liikunta ei ole koskaan ollut itselle mikään kiva juttu, mutta harvemmin vastemielinenkään. Lenkille on kiva lähteä jos kaveri lähtee mukaan juoruamaan jne, mutta lenkille lähtö vain lenkille lähtemisen vuoksi on aina takkuillu. Salimaailmaan en koskaan olekaan tutustunut. Kuitenkin viimeisen kuukauden aikana olen ostanut salikortin ja raaahannut itseni naapurin kanssa testaamaan erilaisia jumppatunteja. Viime viikolla yllätin itseni ja menin zumbatunnille ihan yksin! Tai no olihan siellä aika monta muutakin tyyppiä, mutta ei ketään henkistä tukea, vaikka zumba oli vielä mulle ihan uusi laji. Jalat solmussa, mutta ajattelin silti mennä ensi viikolla uudestaan, koska hauskaa se joka tapauksessa oli 🙂
Ihana oli löytää blogi jossa ajatusmalli on sama kuin itsellä. Kyllä se liikunnan ilo vielä löytyy, ja hyvä olo myös 🙂
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOo, kiva kuulla, että tykkäät!
Mulla on tuo sama, että lenkille lähtö vain sen lenkkeilyn vuoksi on mun mielestä ihan p**kaa. Mietinkin, et pitäis sopia mun hyvän ystävän kanssa joka asuu toisella puolen maata, että herätettäis meidän vanha lenkkitreffit puhelimessa -traditio henkiin. 😀
Amatöörihanska
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHei kantsii joka tapauksessa kysellä sieltä seuroista voiko hypätä mukaan kesken kauden, ainaki täällä päin kuntonyrkkeily toimii sellasella pohjalla että ei oo mitenkään välttämätöntä olla ihan alusta asti mukana. Tekniikka rullaa eteenpäin sen verran leppoisaan tahtiin ja iso osa on kuitenkin ihan vaan sitä kuntoa. Kiitti hyvästä ja inspiroivasta blogista!
rapakunnossa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjoo, kuntonyrkkeily löytyi nyt yhdestä seurasta ja sinne laitoin just meiliä varmistaakseni, että sinne voi mennä koska vaan. Mutta toivoisin niin, että pääsisin thainyrkkeilyn peruskurssille pian!