10.04.2014 Kuka riemun löytää, sen pitäköön

Haha, sattuipa sopivasti, että juuri kun eilen kitisin täällä siitä kuinka HM+ -mallisto puuttuu nykyään kokonaan Helsingin keskustan Henkkamaukoista niin samana päivänä päälleni päätyi kaksikin tuon malliston vaatetta.

Lähes kaikki omat H&M+ -vaatteeni olen tilannut nettikaupasta, sillä Porin myymälässä läskinurkkausta ei ole tainnut olla koskaan. Mielellään olen kuitenkin tsekkaillut nuo valikoimat ihan livenäkin esimerkiksi täällä Helsingissä käydessä, mutta nytpä ei sitten voi niinkään enää tehdä. Mutta, kuten jo eilen sanoin niin melko pienestä valikoimasta huolimatta on HM+ tarjonnut itselleni montakin kivaa ja paljon käytössä olevaa vaatekappaletta.

Eilen suunnattiin Jonnan kanssa päivällisellä hyödyntämään hänen nurkan takaa löytyvän ravintolan Syö Helsinki! -viikkojen kympin tarjous ja uskaltauduin melko viileästä tuulesta huolimatta lähteä lyhkäiselle matkalle keveällä bleiserillä ja aamusta asti päällä olleella hameella. Nuo siis molemmat tuota jo aiemmin mainittua Hennesin plusmallistoa.

Tänään, torstaina on muuten viimeinen Syö Helsinki! -viikkojen päivä, joten tänään ehtii vielä vaikka illalla ravintolaan nauttimaan herkullisesta sapuskasta kympin edulliseen hintaan. Mukana on 33 ravintolaa, joilla kullakin jotkut tietyt annokset kuuluvat tarjouksen piiriin. Ravintolat ja kampanja-annokset löydät Syö Helsinki! -sivuilta. 

Turbaanien ja muiden huiviviritysten käyttö tuntuu taas lisääntyvän, joten se ei voi tarkoittaa kuin yhtä asiaa, olisi aika päästä kampaajalle. Mutta koska viihdyn noissa huiveissani, ei huonot tukkapäivät haittaa nykyän juuri lainkaan. Tämä mustavalkoinen viskoosihuivi löytyi tiistaina Lindexin aletangosta vitosella ja osoittautui heti loistavaksi turbaanimateriaaliksi luistamattomuutensa ansiosta. Solmut pysyvät hyvin, eikä huivi lähde luistamaan päästä.

Eilisen turbaanin sidontaohjeet muuten löytyvät tästä postauksesta!

hame ja bleiseri-HM+/t-paita ja huivi-Lindex/laukku-Marimekko/kengät-Cubanas/aurinkolasit-Dolce & Gabbana (saatu)/ristikoru-Antti Asplund/rannerengas-Oxxo (saatu)

Mulla on taas ihan hurjan kivaa täällä Helsingissä. Täällä vietetty aika tapahtumineen ja parhaine blogityttöineen on aina jotenkin niin loistavaa vastapainoa hieman erakoituneelle Pori-elämälleni. Vielä onneksi monta menojen täyteistä päivää edessä, sillä kotiin on tarkoitus palata vasta sunnuntaina. Viikon matkalaukkuelämän jälkeen tiedänkin kotona oleilun tuntuvan sitten taas ihan luksukselta.

Otsikko irtosi tänään mun viime viikkojen lempibiisistä. Olen kuunnellut Jonna Tervomaata ja erityisesti Minä toivon -biisiä harva se päivä, koska se saa minut aina jotenkin positiiviselle ja toiveikkaalle tuulelle. Ehdinkin jo nimetä J. Tervomaan omaksi voimaeläimekseni. Johan se oli aikakin ymmärtää uudelleen kyseisen artistin loistavuus. Ekan kerran tuo tajuaminen tapahtui Mintun ja Ville soidessa radiosta kultaisella kasarilla.