09.05.2014 Huivisöpöilyä
Sain muutama viikko sitten söpön ja keväisen pienen Becksöndergaardin silkkihuivin ja samalla minut haastettiin osallistumaan tuon tanskalaisen asustemerkin instagram-kilpailuun. Ideana oli esitellä oma lemppari huivityyli. Kisa oli ja meni, mutta halusin julkaista kuvat vielä täällä bloginkin puolella.
Hetken aikaa piti kyllä pientä huivia pyöritellä ennen kuin se taipui päähän itseäni miellyttävällä tavalla. Haasteita aiheutti silkin liukkaus ja meinasin menettää hermoni pariinkin otteeseen huivia päähäni kietoessa. Käytän yleensä joko isompia huiveja, tai vaihtoehtoisesti huiveja joiden materiaali ei luista, joten pienen silkkihuivin kanssa toimiminen oli itselle hieman vierasta.
Tällaiset kaksi väkerrystä kuitenkin sain tuostakin korallisesta liukastelevasta tähtihuivista aikaiseksi ja totesin, että ihanan värinsä ansiosta huivi pääsee varmasti käyttöön kesällä. Täytyy vaan muistaa aina laittaa hiuksiin jotain muotoilutuotetta jolla saa hieman karheutta, ja siten pitoa huivillekin.
Vaikka tällainen perus pyykkimuija huivin sitominen onkin varmaan suurimmalle osalle tuttua, niin pistin kuitenkin Iinan nappaamaan muutaman vaihekuvan operaatiosta ja kokosin siitä gifin. Alta siis voi vilkuilla hieman osviittaa siihen miten iisisti homma sujuu.
Jos ei halua peittää koko tukkaa, niin pienestä huivista saa myös kivan ”pannan” ja söpön rusetin. Samalla tavalla siis huivi ensin kolmioksi kuin tuossa ylempänäkin ja sitten taittelee tai pyörittelee sen sopivan levyiseksi, kietaisee päähän ja sitoo nätille rusetille. Helppoa kuin mikä!
Täytyy muuten sanoa, että tuossa alla olevassa kuvassa mä näytänkin huivini kera jotenkin ihan harvinaisen söpöltä ja tyttömäiseltä! Välillä niinkin. 😀 Mutta siihen varmasti vaikuttaa myös tuo taas auringonpaisteen myötä lempiväreihini kohonnut kaunis koralli.
Enemmän omalta tuntuu tuo koko pään peittävä huivilookki, mutta ainakin instagramissa nämä peräkkäin julkaistessani tämä rusettipantaväkerrys sai huomattavasti enemmän tykkäyksiä. Kummasta te tykkäätte enemmän?
PS. Instagramista puheenollen minua voi seurata nimimerkillä @vieruska
Tanj
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSinulla on kyllä sitten harvinaisen nätit kulmakarvat! 🙂
Haituva
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJotenkin huivi-ilme on raikkaampi, kun se on vain pantana. Vaikka huivi ei kasvojen ympärille tulekaan, on siinä tavallaan paremmin myös kasvoillesi tilaa huivin jättäessä hiuksiasikin näkyviin.
Molempi parempi, mutta peukkua huivipannalle 😉
Haituva
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinua miellyttää enemmän tuo pantamainen versio. Kevyempi ja tuo kasvosi mielestäni paremmin esille.
Aivan toisesta. Oli joskus kommentointia siitä, ettei postauksia enää voi lukea virtana, vaan jokainen avataan erikseen. Eipä siinä mitään… mutta…. Nämä kategorisoimattomat eivät ilmeisesti tule sinne sekaan luettavaksi. Tämäkin oli siis jäädä minulta bongaamatta. Aiemmin jo ainakin jo yksi meinasi jäädä huomaamatta. Onneksi bongasin sitten tuosta yläosan kuvakollaasista ”hei tota kuvaa en muista nähneeni jutun yhteydessä”. Itse hahmotti ensin, että nekin olisivat aikajärjestyksessä, tosin kiinnitän niihin hyvin vähän huomiota. Ja olin olettanut (ei saa olettaa), että kaikki jutut ovat tuossa niiden alla sitten järjestyksessä. Ihan hyvä siis näin, mutten haluaisi missata juttuja 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunnämä kategorisoimattomat postaukset on vanhoja, kuten tämäkin postaus jo vuoden takaa. Nostin tän tuohon etusivulle, koska multa on viime aikoina kyselty pienen huivin sitomishjetta, enkä ole ehtinyt vielä uutta postausta tehdä, joten aattelin et tosta etusivulta voi joku bongata tän postauksen. Mut vanhoja (blogimuuttoa edeltäviä) postauksia ei tosiaan ole laitettu kategorioihin kuin ihan vähän matkaa ajassa taaksepäin, sillä se olis ihan hirvee homma avata joka postaus ja käydä ruksittamassa kategoria.
Haituva
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSorry, My bad. So sad. Ei sitten millään osunut silmiin, että tämä oli tosiaan jo vuoden takaa. Ei ole inhimillistä olettaa kenenkään käyvän naksuttelemassa kategorioita vanhoihin postauksiin. Jostain syystä vaan oli tuo parranajo huhtikuulta kokea mulla myös sen, ettei se osunut silmiin. Ei niihin aikoihin jostain syystä tullut mulla ajallisesti järjestyksessä paikalleen. Mutta nyt se on tuolla paikallaan kyllä.