16.08.2014 Uusi seepra kuolleen tilalle

Tykkäsin eilisestä asustani kovasti, mutta en muistanut pyytää ketään nappaamaan siitä kuvia, joten kiipesin tänä iltana samoissa vermeissä talomme vintille ja ikuistin itseni Olympuksen kauko-ohjaustoimintoa puhelimellani käyttäen. Sairaan kätevää, kun pystyy säätämään asetuksiakin sen O.I. Share -appsin kautta sen sijaan, että ravais aina kameran luokse nappuloita vääntämään. Asukuvaajaton bloggaaja kiittää ja arvostaa.

Eilisen ohjelmassa oli Helsinki Fashion Housen muotinäytös ja sen jälkeen tarkempi tutustuminen Masain ensi kevään mallistoon. Pääsin valitsemaan itselleni pari vaatetta noista uutuuksista ja ilokseni värivalikoimiin kuului suosikki kesävärini koralli, joten valitsin itselleni herkullisen korallisen puseron, joka oli malliltaan hieman samantyyppinen kuin tuo minulla jo oleva musta Masain viskoosipaita, joka näissäkin kuvissa takin alta pilkottaa. Paita esitelty paremmin täällä. Olen melko varma, että hankin jonkin samanoloisen puseron Masailta vielä valkoisena, niin monikäyttöiseksi ja mukavaksi olen nuo vinoon leikatut hieman A-malliset paidat todennut. Toimii ilahduttavan hyvin omalla vartalomallillani.

housut-HM Mama/pusero-Masai/takki-Soft Grey, Ellos/sandaalit-Vagabond/laukku-Lalli S./korut-Kapp Ahl ja 2nd hand

Ja taas mulla on mama-osaston pöksyt jalassa. Paitsi että näissä trikoohousuissa ei ole kyllä mitään muita viitteitä raskausvaatteesta kuin joustavuus. Niissä ei siis ole mitään sen kummempaa ylimääräistä resoria kuten mammafarkuissa. Nämä 15 euroa maksaneet seeprat tuli hankittua, kun edelliset hyvin rakkaat seeprapöksyni repesivät oikein huolella peräsimestä ja haaruksista eivätkä olleet enää oikein korjauskelpoiset, mutta ilman seeprapöksyjä ei vaan voinut elää. Sopiva kuosi ja malli löytyi sitten Henkkamaukan mammaosastolta aivan kuten edeltäjänsäkin.

Ne edelliset seeprapöksyt eivät todellakaan ratkenneet vaan muutamaa senttiä, vaan todella huolella, TJEU (tsekkaa, jos et usko). Kyykistelin ne jalassa End Of Augustin keikalla alkukesästä ja muistan vielä kunnon syväkyykkyyn lavan edessä laskeutuessni miettineeni, että ”vitsit, kun on ollut kyllä painonnostotreeneistä hyötyä tän kyykkyliikkuvuuden suhteen..” ja samalla tunsin/kuulin hirmuisen ritsahduksen. Melkoisen monta minuuttia piti sitten siinä kamera kädessä kyykkiä ja kuvailla ihan tyynenä samalla, kun mietin, että miten mä oikein kehtaan nousta ylös siinä kaikkien ihmisten edessä. Onneks mä en käytä stringejä vaan kunnolla hanurin peittäviä mummoalkkareita!

No, repeämä jäi onneksi sillä tavoin haarojen väliin, ettei se ihan heti kaikelle kansalle näkynyt ja saatoin nauttia keikan loppuun, joskin hieman seinänvieruksia kierrellen. Mutta se oli niiden hapertuneiden seeprojen tarun loppu. Onneks löytyi uudet, sillä mä rakastan seeprakuosin, mustan ja oranssin yhdistelmää, jota eilenkin asuuni sitten sommittelin!

Notta semmosia rääsyjä tällä erää. Mitäkähän sitä nyt pukis päällensä, kun tuli äsken ex-tempore -kutsu kaverin kaverin meneillään oleville synttärikekkereille.. Oon ihan varma, ettei mulla ole mitään päällepantavaa.. 😀