07.09.2014 Pyllerö pitsissä

Ne oli kyllä aikalailla sitten viimeiset voimat joilla mä raahauduin läpi eilisen päivän ja kaveripariskunnan häät. Nyt nimittäin makaankin sitten sängynpohjalla ihan kuolleena kamalan heti keuhkoihin hyökännen flunssan kourissa. Ääni on kuin seksipuhelin-Marjatalla ja hengitys vinkuu kuin kukkopilli konsanaan.

Olo alkoi eilisen mittaan pahenemaan siinä määrin, että sinnittelin häissä noin kymmeneen saakka, jotta sain ikuistettua vielä sukkanauhan- ja hääkimpun heitot, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin potemaan Tommin jäädessä vielä jatkamaan juhlimista. Juhlien valokuvaaminen oli siis minun häälahjani pariskunnalle, joten olin siksi yhdistetyllä vieraana+töissä -moodilla.

Oma juhlalookki tuli ikuistettua muutamalla kännykkäräpsyllä ja täytyy sanoa, että kiireestä, väsymyksestä ja kipeästä olosta huolimatta onnistuin näyttämään ihan suht ihmiseltä. Kävin aamupäivällä kuvaamassa hääparin viralliset potretit, jonka jälkeen sitten melko kiireellä puunaamaan itseni edustuskuntoon ja tiesin, ettei aika riitä kummoiseen taiteiluun tuon karvalakkini kanssa, joten piti keksiä jotain hämäystä päähän. Hiushärpäkelaatikosta löytyi musta höyhenpanta, jolla sitten koitin hieman kohdistaa huomiota toisaalle epäsiististä harakanpesästäni. (tiistaina vihdoin on vuorossa karvankatkaisua!!)

mekko-Flash/kengät-Crocs (saatu)/laukku-kirppislöytö/rannekoru-Lapponia

Kolttu ja kengät piti kuvaushomman vuoksi valita sillä mielellä, että niissä pystyy vaivatta kumartelemaan ja kyykistelemään ja kulkemaan kirkossa hiljaisin askelin. Päälle valikoitui neljä vuotta sitten Tommin veljen häihin ostamani Flashin joustava pitsimekko ja jalkaan Crocsin mukavuussandaalit. Kengät olivat kyllä omaan makuuni hieman turhan arkiset häihin, mutta pakko tehdä kompromissejä, kun yhdistää asiaan työnteon.

Tuo mekko on toki venyvää sorttia, mutta aika samalta se näytti päälläni mielestäni nyt kuin neljä vuotta sittenkin, joten suht samoissa mitoissa lienen pysynyt. Moni muukin sovittelemani muutama vuosi taaksepäin hankittu juhlamekko mahtui edelleen päälle vaikka ehdin muuta pelätäkin. Hyvä niin.

Tuo mekko on kyllä materiaalinsa ja mallinsa vuoksi melko armoton nuollessaan pintaa hyvin häpeilemättömästi, mutta hyvin se kaltaiseni keskivartalolihavan pyllerönkin päälle passaa, kun valitsee alusvaatteet oikein. Pahin mokahan olisi siis valita vatsamakkaroihin porautuvat tai istuessa rullautuvat alushousut (näitä näkee juhlissa melko paljon..). Itse luotin jälleen kerran hehkuttamiini lahkeellisiin mummopantseihin, jotka ulottuvat aina tissiliiveihin saakka. Näin siis vältytään ylimääräisiltä muhkuroilta ja makkaroilta kyljissä, vyötäröllä, selässä ja pakaroilla. Läskikin näyttää astetta paremmalta, kun siihen ei puristeta ylimääräisiä vekkejä. 😀

Parin viikon päästä onkin sitten vuorossa kokopäivän kuvauskeikka blogikollega Irenen häihin ja minusta tuntuu, että voisin kiskoa tuolloinkin päälleni tämän jo kertaalleen toimivaksi ja riittävän julavaksi todetun kolttu-kengät -kombon. Mitä sitä pyörää taikka hyvää asua uudelleen keksimään.