22.09.2014 Mikki Hiiri painottomassa tilassa

On Mikki merelle lähtenyt, pikku kaarnapurrellaan! No eikä ees oo, merelle on matkaa parikyt kilsaa eikä mulla oo mitään purkkia millä lähteä laineille. Mutta mä oonkin city-Mikki! Kuljen Björneborgin katuja pitkin uudessa lempihatussani ja saan osakseni katseita ja vienoja pidäteltyjä hymyjä. Aikuinen ämmä ja kulkee hiirenkorvat päässä.

Että saanko esitellä, mun hattukokoelmani uusi helmi, mikkilippis henkkamaukan lastenosastolta! Joo, se on tarkoitettu ehkä joillekin max. kuusvuotiaille ja on siks ehkä pikkasen nafti, mut rakastan sitä silti. Se saa mut hyvälle tuulelle.

Moni muukin asia on saanut mut hyvälle tuulelle viime päivinä. Tässä niistä muutamia:

• Tommin eilen taikomat herkulliset gourmet-hampurilaiset, joiden lisukkeina oli omenaa ja marinoitua sipulia.
• Lauantain hieno kuvauspäivä blogikollega Irenen häissä tuotti aivan mahtiotoksia.
• Sain mua stressanneen kuvatilausjonon purettua eilen.
• Flunssa on alkanut vihdoin hellittää, joten pian pääsee taas punttikouluun.
• Saalistin kuvassa näkyvän harmaan, pehmoisen ja hyväilevän kashmirneuleen Elloksen alesta vaivaisella kolmellakympillä!
• Löysin pari päivää vaivanneeseen jännityspäänsärkyyn avun pikkimatosta ja -tyynystä.
• Huomasin töissä kohdanneen pinnaa venyttäneen tilanteen myötä, että pystyin käsittelemään ärsytystä, ahdistusta, itsekritiikkiä sun muita noin sata kertaa paremmin kuin ennen.
• Murulla on yövuoroviikko, joten aamuisin saa pyöriä sen kainalossa niin pitkään kuin huvittaa.

Ja monta monta muuta asiaa. On melkein syyllinen olo siitä, että tuntuu näin hyvältä, helpolta ja huolettomalta. Mut pistän mikkilippiksen kutreille, hymyilen peilikuvalle ja koitan nauttia painottomuuden tilasta niin kauan kuin sitä kestää.