09.12.2014 Voita superihana huivi!
*krhm* kevyttä omakehua ehkä tuossa otsikossa.. Mutta on se ihan oikeasti superihana, vaikka itse sen suunnittelinkin! 😀
Lenor-kampanjaa varten suunnittelemiani huiveja laitettiin jo jakoon Instagram-kilpailun kautta ja niiden voittajille pitäisi olla palkinnot matkalla, mutta nyt olisi sitten vielä toinen lupaamani huivierä arvottavaksi täällä blogissa!
Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin sunnittelin huivin itsekkäästi omat turbaaniviritelmät mielessäni ja yhdistelin niistä tarpeista syntyneet toiveeni Lenorin toimeksiantoon, missä toivottiin, että inspiraation lähteenä käytettäisiin heidän tuotteidensa tuoksuja ja niiden luomia mielikuvia.
Alla näkyy suunnittelemani printti ihan kokonaisuudessaan, kyllä siitä taitaa raikkaan kesäisen tuulenvireen fiilis hieman välittyä, vai kuinka?
Nyt näitä Lenor Topaz & Magnolian kepeästä kukkaistuoksusta tunnelmaansa saaneita huippudesigner Veeran suunnittelemia pehmoisia viskoosihuiveja olisi vielä tarjolla kymmenelle onnekkalle henkilölle.
Osallistuaksesi huivien arvontaan, kerro kommentiboksissa jokin pyykkäysmuistosi. Onnistuitko kutistamaan lempineuleesi nukelle sopivaksi? Värjäsitkö miehen kauluspaidat pinkeillä pikkuhousuillasi? Vai tuleeko mieleen joku ihana puhtaan pyykin tuoksuinen hetki lapsuuden kotona? Kaikenlaiset pyykkimuistot, hyvät ja huonot, ovat tervetulleita.
Kerro pyykkistoorisi ma 15.12. mennessä ti 16.12. klo 15 mennessä ja muista nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta saan yhteyden, jos onni osuu kohdallesi. Jaossa siis 10 palkintoa joka sisältää tuon suunnittelemani huivin sekä Lenor-tuotteen.
EDIT: kilpailun päättymisaikaa muutettu!
Esittelin viime viikolla parilla kuvalla tuosta huivista kieputtelemiani turbaaneja, mutta koska pelkästä kuvasta ei juuri selviä kuinka ne syntyvät, niin kuvasin sitten taas pitkästä aikaa yhden turbaanitutorialin. Olkaa hyvä!
mavara
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTuoksut on mulle tärkeitä – pyykki on parasta kun se tuoksuu kesältä ja puhtaalta – parasta on sukeltaa väsyneenä puhtaiden lakanoiden väliin – tai kun työkaveri kehuu hyvää puhdasta tuoksua vaatteissa….paras pyykkäysmuisto on kuitenkin ajalta kun opetin lapsia pesemään itse pyykkiä taloyhtiön pesutuvassa isoilla koneilla ja ripustamaan kuivumaan niin että jälkikäsittely on helppoa….puhtaan pyykin tuoksu ja lasten oppimisen into ja ilo ❤
nasu86
Posted at 00:00h, 30 marraskuunse hetki kun yli vuosi sitten valmistauduin äitiyteen pesemällä pojalle ensimmäisen koneellisen pieniä suloisia vaatteita <3
Mursu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunÄitini on melkoinen käsityöihminen ja hän oli neulonot minulle aivan ihanan violetin sävyisen liivineulebolerohässäkän jota rakastin kovin paljon! Neule oli menossa tuulettumaan takapihalle, mutta jostain syystä se oli joutunut pyykkikasaan ja joutui tietenki pesukoneeseen. Koneesta sain käsiini huovuttuneen muodottoman mytyn ja itkuhan siinä pääsi :'(
Samaa lankaa ei enää ollut, mutta äiti neuloi minulle samanlaisen neuleen oranssinsävyisenä.
Tuon huivin antaisin äidilleni, koska punainen on hänen lempivärinsä ja sytostaattien vuoksi ojutuu nyt opettelemaan turbaanien käytön. Tämä huivi ja video olisivat täydellinen lahja äidilleni ♥
Satu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunPyykkäykseni on meidän perheessä oikea vitsi. Onnistun värjäämisessä, kutistamisessa, vaatteiden kadottamisessa, you name it..
Pahin moka sattui kuitenkin muutama vuosi sitten. Käytiin miehen kanssa New Yorkissa ja hänen lemppari liikkeessään Brooks Brothersilla. Vakkari kauluspaitasetin lisäksi hän törsäsi aivan ihanan neuleen. Sitä ihasteltiin, esiteltiin ja säästeltiin vain tärkeimpiin tilanteisiin. No, tulipa sitten aika pestä neule ensimmäistä kertaa…Tiedostin, että nyt on tärkeää olla erityisen huolellinen. Luin pesuohjeet tarkkaan ja toimin aivan niiden mukaisesti. Oikeat asteet ja linkoukset ja muut. Illalla kuitenkin tyhjentäessäni kuivausrumpua olin saada slagin, sillä sieltähän tuo neule putkahti ulos. EI RUMPUKUIVAUSTA! Olin unohtanut paidan ja epähuomiossa heittänyt koko pyykkikoneellisen kuivausrumpuun ajattelematta sen enempää mitä siellä oli. Ja niinhän siinä kävi, että tuo ihanainen, kallis ja maan ääristä raahattu paita oli pienelle pojallemme juuri sopiva. Ensin tuli nauru, sitten itku. Jouduin tovin keräilemään rohkeutta, että uskalsin mennä esittelemään pyykkäyksi tulosta miehelleni. Suutuihan tuo, onneksi kuitenkin leppyi nopeasti. Paidasta ei koskaan puhuta. Paitsi kun joskus ääneen haaveilen New Yorkin reissusta… Silloin saan kuulla, että minun pitäisikin lähteä sinne ja käydä yhdessä tietyssä kaupassa paitaostoksilla.
Petta
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeidän kohta 2-vuotias on ihastunut teletappien nuu nuu -imuriin. Jopa pikkuniistäjää, jolla pienokaisen nenää siis tyhjennetään, kutsutaan nykyään nuu nuuksi. Viime viikonloppuna laitoin pyykit koneeseen ja koneen pyörimään. Kohta vierestä alkoi kuulua nuu nuu. Ihmettelin, että mikä nuu nuu, kunnes huomasin, että pikkuniistäjä se sielä oli pesukoneessa. Sen verran on uusi pesukone meillä, että piti kaivaa ohjekirja esiin, että sain luukun auki ja nuu nuun pelastettua.
Serafiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMissään ei puhtaat pyykit, ja erityisesti lakanat, tuoksu niin ihanan raikkailta kuin lapsuuden kodissa! ❤
Auli
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSain äidiltä kerran joululahjaksi merkkivillatakin, kalliinkin varmaan. Pesun jälkeen se oli kutistunut ja ”huopunut”. Harmitti, enkä koskaan hennonnut kertoa asiasta äidille. Olisi varmaan pitänyt pestä käsin.
Sanna L.
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMiehen uutta valkoista collegetakkia pesin ensimmäistä kertaa. Koneelliseen oli tietenki eksynyt tyttäreni suht uudet punaiset pöksyt.. No lopputuloksenhan arvaa. Mut ei siinä mitään, kun en vielä ollut kuullut niistä värinpoistoliinoista, niin minä näpsäkkäänä vaimona yritin korjata tilannetta värjäämällä pusakka ruskeaksi. Lopputuloksena oli upea ruskealaikullinen takki, jossa oli pinkit kaulukset ja hihansuut, kun resoreihin ei jostain syystä tarttunut kuin se punainen väri. Mies oli Tottakai äärettömän iloinen ja kiitteli kätevää emäntäänsä
allisa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOnnistuin värjäämään valkoruutuiset shortsit vaaleanpunaruudullisiksi pestessäni niitä punaisen päiväpeiton kanssa samassa koneessa (en jotenkin ymmärtänyt että ne voivat värjääntyä vaikkeivät ole kokovalkoiset) ja näillä shortseilla edelleen mustavalkoisen paidan mistavaaleanpunaiseksi toisella pesukerralla. Ei ollut hirveän fiksu olo tämän jälkeen :D.
Elmo
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHmm nyt pistit pahan. Salalukija täällä hei! 😀
”Suosikkini” pyykkimuistoistani on varmasti yleisesti ottaen kahden ensimmäisen itsenäisen asumisen ajan pyykkäys taloyhtiön pesutuvassa. Ensinnäkin, pesukone toimi vain 1e ja 20snt -kolikoilla, joten pitkin hampain piti käydä ärrällä rikkomassa kahenkympin seteli ”mieluiten eurosia ja kakskytsenttisii kiitti!”. Kuivaushuoneesta lähti itseltä kävelemään lempparihame ja naapureilta useita merkkisporttivaatteita. Mur! Onneksi se hame muuten lähti, aivan kamala Seppälä-turjake nyt kun jälkeenpäin ajattelee! Tällä hetkellä pyykätäänkin poikaystävän kanssa edellisten asukkaiden jättämällä pikkuisella Candylla, jonka toisen jalan virkaa toimittaa jääkiekko…
Marjut
Posted at 00:00h, 30 marraskuunLapsena sain auttaa mummoa pyykin narulle laitossa. Se oli jännää touhua kun ensin kepillä laskettiin naru alas. Se oli minun oma homma koska olin niin ’vahva ja mummo vanha’. Kun pyykit oli ripustettu narulle sain taas nostaa narun kepillä ylös. Se oli silloin pikku likkana jännää ja tärkeää touhua.
Marjukka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTätä ei ehkä kannattaisi kertoa, mutta menköön nyt.
Silloin joskus nuorena elämä oli aika vilkasta ja liikkuvaa.Pyykit pistettiin koneeseen ja lähdettiin kylille. Kotiin tultiin kun kerettiin, illalla tai perjantaina. Niin ne pyykit, uusi pesu vaan pyörimään kun koneen avaus toi niin tunkkaisen hajun kylppäriin…
Kesän ennätys taisi olla kolmeen kertaan pesty ja kerran huuhdeltu lakanakoneellinen.
Nykyään olen ihan tolkku ihminen ja säntillinen pyykkäri, sitä se aikuistuminen teettää.
Milenna
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOon aina tykännyt istua katselemassa pyykkien pyörimistä edestäaukeavassa pesukoneessa, lapsuudenkodissani oli sellainen ja vielä samanmallinen kuivurikin 🙂 Meinasi siivouspäivinä jumittua vaan siihen koneen eteen eikä muuten siivous oikein edennyt. Äitini siitä sanoi monesti.
Jumia aiheutti myös niiden puhtaiden pyykkien viikkaus, niistä tulee niin ihana tuoksu että pakko hetki nuuhkutella.
Omassa kodissa on päältätäytettävä kone niin edistyy se siivouskin vähän nopeemmin 😀
Larre
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahaa, tuli mieleen, kun muutin ekaa kertaa pois kotoa ja talonmies tuli neuvomaan minua pyykkituvan käytössä. Talkkari oli tällainen melko vanha, puheliaan puoleinen mieshenkilö. Hänellä soi sitten puhelin kesken opastuksen ja hän siihen vain ”oon just täällä naisten alusvaatteita pyykkäämässä”. Olin ihan eeeeeih, mutta tuostakin opastuksesta selvittiin. 😀
chenille
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKamalin pyykkäysmuistoni on kun pilasin poikaystäväni upo-uuden neuleen värjäämällä sen vaaleanpunaiseksi. Vastavuoroisesti hän pesi lempifarkkuni runsaan huuhteluaineen kanssa joten i guess we are even. 😉
Lotta
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHauskin pyykkimuisto tulee lapsuudesta, en tarkkaan edes muista, minkä ikäinen olin. Olimme muutaman vuoden vanhemman siskoni kanssa saaneet superidean. Pesuhuoneessa oli punkka ja punkan vieressä pyykkikori, lopputuloksena koko pyykkikorin sisältö punkassa kahden ipanan kanssa. Siellä me sitten niin pyykättiin kovasti! Äiti ei ehkä tykänny niin paljoa meijän avuliaisuudesta. 😀
Cherry
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEn ole tainnut onnistua kauheasti mokailemaan pyykin kanssa, kun olen niin neuroottinen lämpötilojen ja värien kanssa 😀 Mutta lapsena vanhempien pestessä lakanoita parasta oli, kun he vetivät ja ravistelivat ne suoriksi jolloin minä ja veljeni saatiin istua lakanan alla nuuhkimassa puhdasta tuoksua ja tuntemassa ilmavirran pöllähdyksen 🙂
MT
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlin jotain 16 vuotias ja asuin vielä kotona isän kanssa. Olin ostanut ihanan pehmeän punaisen villapaidan, jossa oli iso muhkea kaulus. Paita oli jotain villasekoitetta, joka olisi pitänyt pestä käsin tai villapesussa 30 asteessa. Yleensä villa kutittaa mutta kyseinen paita ei kutittanut ja oli lämmin kuin mikä. Noh, laiskana tyttönä en viitsinyt pestä paitaa käsin vaan laitoin normaalisti pyykkikoriin, tietäen että pesen sitten punaiset pyykit 30 asteessa, koska paita sitä vaatii. Isäni kuitenkin ehti pesemään punaiset pyykit ennen minua ja lopputuloksena villapaita ”tiivistyi” kohtalaisen pieneksi.. Kyllä siinä itku oli lähellä ja isä pahoitteli vain sanoin ”olisit pessyt itse”… Niinpä.
Palaga
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEnsimmäinen pyykkäyskokemukseni liittyy lapsuuteen, mummolassa. Mummo pesi pyykkiä mummolan lammen rannalla kesät-talvet. Kesällä tuoksui savulle ja lipeälle kun pyykit kiehuivat rannalla, muuripadassa. Talvesta muistan jääkylämät kädet kun pyykkyjä huuhdottiin avannossa. Äitini kuoltua pyykkihuolto siirtyi isälle ja meille lapsille, kaikki alkta 10v. Pyykit laitettiin edellisenä iltana, lauantain saunan jälkeen likoon ja ne pestiin sunnuntaina, isän ainoana vapaapäivänä.
Ihanan huivin olet suunnitellut! Kiitos turbaanividosta, se tuli tarpeeseen!
Vaula Wrang
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMuistan kun lapsena tykkäsin kuljeskella tangoille kuivumaan levitettyjen lakanoiden alla. Meillä oli muistaakseni kylpyhuoneessa katonrajassa joko pyykinkuivaustankoja tai vaijereita/pyykkinaruja, joille äiti aina levitti lakanat kuivumaan. Kerralla oli ilmeisesti pesty useampi lakana, koska muistan hiippailleeni lakanoiden alla nauttien puhtaasta tuoksusta ja pehmeästä tunteesta <3
Henna
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMuistelen jotenkin haikeudella ensimmäistä omaa kotiani, ja talon pyykkitupaa. Monet vihaavat yhteisiä pyykkitupia, mutta minulle se oli rentouttava joka viikonloppuinen traditio käydä pesemässä pyykkiä. Ja se ihana tuoksu, mikä puhtaasta pyykistä levisi koko pikku yksiööni <3
Raijis
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMä olen onnistunut pesemään digiboxin kaukosäätimen lakanapyykissä – puhdasta tuli ja kuivuttuaan jatkoi toimimista virheettömästi 🙂
suffeli muffeli
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMuistan aina kun olin pieni ja äiskä oli pessyt lakanoita. Kun niiden narulle laiton hetki koitti sain mie aina mennä istumaan lakanan alle kun äiskä ja iskä veti lakanat suoraksi ja viikkasivat. Totta kai sitä piti sitten vähän tuulettaa ylös ja alas että pikku neidillä tuul
suffeli muffeli
Posted at 00:00h, 30 marraskuun* painoin vahingossa lähetä puhelimella * tuuli tuiversi hiuksia ja se ihana huuhteluaineen ja puhtaan pyykin tuoksu. 🙂
Kintsu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlin ostanut uuden vaaleanruskean hupparin jossa oli valkoiset nauhat. Mieheni oli pessyt sen ja koneessa oli ollut mukana uudet vaaleanpunaiset alushousut. No sitten nauhat oli tietysti vaaleanpunaiset, mieheni ystävällisesti yritti kloriitilla saada nauhat valkoiseksi, mutta puolet hupusta myös vaaleni. Yritettiin ”kloorata” 😀 koko huppari ja värjätä se liilaksi. Hupparista tuli aivan kauhtunut. Sain sitten lahjaksi uuden 🙂
Hukka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJotenkin onnistuin ihmeellisesti värjäämään siniset lempparisukkani (joululahjaksi saatu) niin, että niihin tuli ikäviä punaisia raitoja ilmeisesti jostain muusta vaatteesta. Eikä mitään hienoja raitoja, vaan todella rumia.. Harmitti kovasti, niillä oli jo vähän tunnearvoa! :/
Mintsu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKesällä ulkona kuivatun pyykin tuoksu tuo mieleen mummolan…mummo kuivatti pyykit aina ulkona 🙂
Ihana huivi, olen yrittänyt etsiä mieleistä punaista huivia.
Susanna
Posted at 00:00h, 30 marraskuunPyykkimuistona tulee mieleen, kun lapsuuden kodissa kuivatettiin pyykkiä vintillä. Kylmä tila ja hyvä ilmanvaihto. Talvipakkasella lakanat jäätyivät 🙂 Minulla on kokemus myös pyykinpesusta vanhalla pulsaattorikoneella. Muistan olleeni apulikkana, kun pyykkiä on sellaisella koneella pesty.
Ihana arvonta, ehdottomasti mukana!
Maria
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlin pessyt ihanat, valkeat sohvatyynyjemme päälliset ja van olipa ne puhtaat ja kirkkaat taas! Ennen niiden paikalleen laittamista ajattelin vielä silittää ne, että ovat sitten mahdollisimman siistin näköiset. Siinä sitten silitysraudan ja -laudan kanssa heiluessani onnistuin pahaksi onneksi tiputtamaan kuuman silitysraudan silityspuoli alaspäin uudehkolle keinokuituiselle keittiön matollemme, johon tietysti jäi karhea, palanut silitysraudan muotoinen jälki. No onneksi ei ollut mikään hirvittävän kallis matto. Muutaman ”Miksi minä?”-kyyneleen vieräytettyäni päätin urheasti jatkaa silittämistä. Eipä tullut kuitenkaan tyhmälle mieleen, että johonkinhan se palanut keinokuitu on siitä matosta hävinnyt. Esimerkiksi silitysraudan pohjaan. Siinäpä sitten oli kodin hengettärellä lopulta käsissään palanut matto sekä (puhdas ja sileä) tyynynpäällinen, jota koristi suuri, ruskea painokuva silitysraudan pohjasta. Ei auttanut tähän enää mikään pyykkäys, vaikka epätoivoisena sitäkin yritin. Ois ehkä siis sittenkin kannattanut katsoa hieman sormien läpi niitä ”likaisia” sohvatyynyjä!
Tytti
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIkävin pyykkäysepisodi tapahtui, kun ilmeisesti kissa (tai minä) oli onnistunut saamaan vessapaperirullan pyykinpesukoneeseen. En tietenkään huomannut sitä laittaessa pyykkiä pesuun… Sitä paperinöyhdän määrää!
AnsQ
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHauskuudesta en tiiä mutta olen monta kertaa pessyt rahoja, nenäliinoja ja avaimia kun taskujen tyhjennys meinaa aina unohtua.
ZaZa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeidänkin koneessa on erinäisiä kertoja pesty rahaa, nenäliinoja ja avainnippuja… Vaikka kuinka saarnaan, että pyykkipussiin ei laiteta vaatteita ilman että taskut on tyhjennetty…
käyttäjä-10548
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOmat lempineuleeni olen onnistunut (toistaiseksi) pesemään pilaamatta niitä. Mutta kauan, kauan aikaa sitten, nuorena avoparina aloitellessamme, pesin ensimmäisiä kertoja innoissani pyykkiä. Miehen sen hetkinen lempivillapusero oli pyykkikorissa ja enhän minä onneton ymmärtänyt pyykkäyksestä vielä mitään, enkä osannut katsoa pesulappuja tms. Neule oli siis 100% villaa ja pesin sen ehkä 60 asteen ohjelmalla. No, ei se nuken mittoihin kutistunut, mutta ei missään tapauksessa enää mennyt miehen päälle. Kokeilin puseroa sitten huvikseni itse ja tattadaa, se oli kuin tehty minulle. Tämä oli kyllä ihan puhdas vahinko, vaikka mieheni taitaa vielä tänä päivänäkin vähän epäillä että pienensin sen itselleni sopivaksi tahallani. 🙂
Hanna-Riitta
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNiin ne on ”miehet” jo seitsemän vuotiaana tarkkoja miten pukeutuu. Minä pesin poikani jalkapallo boxerit vahingossa jonkin punaisen kanssa ja siitä tuli sanomista. Eihän sitä voi vaaleanpunaisia jalkapalloja pitää jalassa, se kun on niin tyttömäistä 😉 Ei siinä auttanut paljon yrittää selittää ettei niitä kukaan näe…
Gufi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOih. Tätä arvontaa olen odotellutkin jo kieli pitkällä.
Pyykkimuistoja on kertynyt vaikka kuinka. Mutta yksi lämpöisimmistä on Lapin kesästä. Mökkirannassa meillä oli valtaisa vanha rautapata jossa mummi keitti pyykit joka kesä kun olin vielä niin pieni että minutkin olisi voinut pataan piilottaa. Oli ihana istua ruohon keskellä ja katsella mummin hartaita liikkeitä padan äärellä. Savun tuoksu sekoittui saippuaveden tuoksuun ja mummi pyöritteli pyykkejä pitkällä lastalla. Usein siinä sivussa savustettiin kalaa nuotiolla.
Jos oli poutaista luvassa (sääasioissa konsultoitiin ukkia, jonka ennuste oli varmempi kuin mikään säätiedote) levitettiin pyykit niitylle kuivamaan. Siinä kuivaessaan niihin tuli aivan taivaallisen puhdas tuoksu josta nautiskeltiin mökissä pitkään. 🙂
MarjukkaS
Posted at 00:00h, 30 marraskuun*Kop, kop* olen enimmiltä pyykkikatastrofeilta onnistunut välttymään. Mutta puhtaan pyykin tuoksu tuo kesän mieleen. Pyykinpesu onkin ehkä mukavin kotityö, kun siinä tuntee saavansa niin helpolla jotain konkreettista aikaiseksi. Likaiset koneeseen, ja kohta saakin ripustella puhtaita, raikkaita pyykkejä kuivumaan.
annari
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhanimpia pyykkäyshetkiä on käydä myöhäisenä, lämpimänä kesäiltana hakemassa pyykit ulkoa narulta. Se tuoksu ja kesäillan tunnelma…
Pörde
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMäkin pesin miehen uudesta villapaidasta huopuneen nukkepaidan. Mies oli tosi pahoillaan 🙁 Mulla on se paita vieläkin jemmassa, ajattelin leikellä paidasta koiralle sopivan villapaidan. Tuollainen huopunut materiaali on loistavaa askarteluun…
Tuya
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNäin harmaan ”talven” keskellä muistuvat mieleen ihana lämpö ja raikas tuoksu, kun vielä ”kotona-kotona” asuessani hain lämpiminä kesäiltoina puhtaita pyykkejä ulkoa kuivumasta. Näin kaupungissa kerrostalossa asuessa tuo tuntuu ihan ylellisyydeltä. 🙂
viiviK
Posted at 00:00h, 30 marraskuunPikkutyttönä vietin paljon aikaa mummolassa ja tykkäsin auttaa kaikissa askareissa. Muisto ei sinänsä liity itse pyykkäämiseen vaan pyykkien ripustamiseen. Kesällä mummi kuivatti vaatteet pihalla narussa ja hänellä on pinttymä että yhdessä vaatteessa olevien pyykkipoikien piti olla saman värisiä. Lempipuuhaani olikin käydä sekoittelemassa pyykienpojat sen jälkeen kun olin ensin auttanut 😉
chrisse
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIkimuistoisia pyykkäyksiä on useita, mutta mielenpainuvin on kyllä eka kömmähdys. Olin jotain 15 v kun pesin koneellisen omia valkoisia t-paitoja. Mukaan oli vahingossa joutunut yksi keltainen paita. Muista, että olin itkenyt lempipaitojen tuhoa ja löysin vuosien päästä viestin, jonka olin jättänyt vanhemmilleni: En halua koskaan ikinä kuulla sanaa keltainen tässä talossa. Kaikki mun vaatteet on kusen värisiä. Kirje oli kyynelten täplittämä. Voi sitä teiniangstia 😀
Satu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVaikka olet ”melkein sata kertaa” katsonut ettei housujen taskuissa ole nenäliinoja….. ja kun onnellisena aukaiset ja näet valkoisia riekaleita joka puolella. .. kun uusiksi pyörimään…. 🙂
Pirkko
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKuuden hengen perheessä pyykkitouhut vievät hirmuisesti aikaa. Muistoni liittyy kuitenkin muutaman vuoden takaiseen oman villapaidan pesuun. Tätini oli tuonut pyynnöstäni aivan tiettyä lankaa Amerikasta – neuloa kitkutin siitä harmillisen pienillä puikoilla itselleni ohuen ja ihanan paidan. Muuten ihanan, mutta paita oli vähän liian suuri. Päädyin laittamaan paidan villapesuohjelmassa koneeseen, mutta tietysti kutistuminen ei ollut oikein hallittua, vaan paidasta tuli lopulta pannulappuja….
KatiS
Posted at 00:00h, 30 marraskuunPäätin alaaste ikäisenä yllättää vanhempani ja pestä koneellisen vaaleaa pyykkiä. Muuten meni ihan hyvin, mutta unohdin tyhjentää vatteiden taskut ennen pesuun laittoa. Pesuun oli mennyt myös isäni kuulakärkikynä. Ihan hienoja sinisiä länttejä vaatteet täynnä:)
NiinaP
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJoskus kauan aikaa sitten omistin ihanat farkut jotka sitten meni ihan löröks pesussa (en silloin vielä tiennyt miten pestä vaatteita joissa on elastaania). Harmitti:D
JaKa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunUpea huivi!
Ja sitten pyykkitarinaa; olin juuri vaihtanut sänkyyn ihanan tuoksuiset puhtaat lakanat, mutta epähuomiossa en ollutkaan vielä pedannut päiväpeittoa sängyn päälle. Koira pääsi livahtamaan eteisestä lenkin jälkeen ja tietenkin se suuntasi makuuhuoneeseen puhtaisiin lakanoihin kierimään. Ja tarviiko edes sanoa, että oli ollut sateinen päivä ja koira oli ihan kurainen. Eihän siinä muu auttanut, kun alkaa uudelleen pyykkäyshommiin 🙂
Taurora
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeillä kotona kesällä levitetään pyykit ulos, yleensä siihen tiettyyn paikkaan, niinkun ihan mun lapsuudesta asti. Pyykkitelineen jalkojen päälle täytyy laittaa tiiliskiviä, ettei se kaatuis niin helposti. Muurahaiset vaan tykkää kans just siitä paikasta ja aina niitä kivia nostellessa saa jännätä, onko siellä se hirvee kuhina. Välillä ne murkut lähtee siitä sit ympäriinsä ja pyykkejä levittäessä saa yrittää pysyä mahollisimman kaukana siitä telineestä, ettei sais muurahaisia kenkiinsä 😀
Mirelle
Posted at 00:00h, 30 marraskuunParas pyykkäysmuisto vie ehdottomasti lapsuuteen ja kesiin mummolassa 🙂
Siellä laiturilla mattopyykillä auringonpaisteessa mäntysuovan tuoksussa – aaah!!! Niitä aikoja on usein ikävä…
Jeba
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHyyyvin etäisesti pyykkäykseen liittyvä muisto: ala-asteikäisenä kaverini kotona oli pyykkikoriin hypännyt sammakko, kun perheen äiti oli hakenut takapihalta kuivia pyykkejä. Iltapäivällä ystäväni soittaa hädissään ”Apua apua meillä on sisällä sammakko! Tuu äkkiä kantamaan se pihalle!”… Hyppäsin heti pyörän selkään (olin tuolloin tunnettu eläinrakkaudestani ja siitä että pystyin käsittelemään myös sammakkoja, matoja ym.) ja riensin kantamaan sammakko-rukan takaisin ulos. Nykyään meillä on vähän enemmän välimatkaa, mutta tarvittaessa ajaisin kyllä edelleen ystäväni avuksi 🙂
Ann
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlin kerran vahingossa heittänyt merinovillaisen lempipaitani normipyykkien joukkoon ja poikaystävä tunnollisesti oli pistänyt sen koneeseen ilman sen suurempia tarkistuksia. Tätä ennen olin luullut että vaatteiden kutistumiset pesussa on lähinnä urbaani legenda, mutta väärässä olin. Tuo maailman ihanin neule oli kutistunut sellaiseksi kääpiön napapaidaksi. Huvittavinta siinä oli se, että hihat olivat huopuneet kiinni. Eli lopputulos: keskenkasvuisen hobitin pakkopaita! Nykyään katselen vähän tarkemmin mitä heitän pyykkikoppaan 🙂
sikkuralla
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJuuri viime viikolla koin elämäni kamalimman pyykkäyshetken. Pieni poikani on sellainen vilpertti, tohottaa joka paikassa ja kuljettaa tavaroita milloin minnekin. Pesin väsyneen päivän päätteeksi pyykkiä ja kun aloin kaivamaan märkiä vaatteita koneesta, ihmettelin, miksi vaatteet olivat täynnä outoa silikonimössöä ja valkoista hahtuvaa. Syy selvisi vaatekasan pohjalta: kaksi kertakäyttövaippaa. Poikani tekosia ilmeisesti 😀
Kapustus
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMulle tulee pyykkäyksestä aina mieleen meidän äiti. Kukaan ei saa pyykkiä yhtä puhtaaksi ja raikkaaksi. Oma pyykki ei ikinä tunnu täydelliseltä kuin äidin pesemä! <3
veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKyllä tota huivia kelpaakin kehua, hieno!
Mä en kyl oo koskaan onnistunu pilaamaan vaatteitani (vielä), ja muutenkin pyykinpesu tuppaa olemaan niitä vähän vähemmän ikimuistoisia hetkiä, mut kirkkaana on mielessä kun viime viikolla pesin ja kuivasin 4 koneellista pyykkiä pyykkituvassa. Asun 4. kerroksessa, ja hissittömän joulukuun takia ravasin portaita ylös alas ihan helkutin monta kertaa. Joskus pyykinpesu käy myös kuntoilusta.
P
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHeh! 😀 Uusin pyykkimuisto on, että miten v*****a saa vauvankakan helposti pois vaatteista. Kysynpähän vaan…
Sari
Posted at 00:00h, 30 marraskuunRaikkaassa kesätuulessa kuivatut vastapestyt peti- ja liinavaatteet tuoksuvat taivaallisen ihanalle!
tipitii
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNyt täytyy toivoa että onni potkii, sillä ihailin tätä huivia jo silloin kun sen ensimmäisen kerran esittelit.
Oma pyykkimuistoni sijoittuu ensimmäiseen opiskeluvuoteeni ylioppilaskylän pyykkitupaan. Koska pyykkitupaa käytti valtava määrä opiskelijoita, oli se lähes aina täyteen varattu. Kerran olin varannut pyykkikoneen sen verran pitkäksi ajaksi, että ehtisin pyöräyttää kaksi koneellista pyykkiä. Kun tulin noutamaan ensimmäistä satsia, ihmettelin kun kone oli vielä käynnissä. Ja mitä kummaa, valkoisten pyykkieni seassa pyöri punainen sukka! Hetken asiaa tarkasteltuani huomasin, että omat pyykkini oli nostettu pyykkikärryyn. Kassillinen likapyykkiä olallani kiehuin raivosta. En ole vihaisia muistilappuja jättävää tyyppiä, mutta sillä kerralla annoin paperin välityksellä pyykkivuoroni varastajan kuulla kunniansa. Viileän asialliseen sävyyn toki.
Onneksi nykyisessä talossa ei ole vastaavia ongelmia ollut eikä pyykkitupakaan ole niin tehokkaasti täyteen varattu.
Jey
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlen onnistunut kutistamaan 4v tyttäreni samaisen ihanan mekon kolme… KOLME… kertaa. Mekkoa ei saisi pestä koneessa vaan kolme kertaa se on sinne päätynyt. Olen saanut venytettyä vähän (tönkösti tosin), mutta viimeisen kerran jälkeen jouduin heittämään pois. Harmi, oli niin ihana!
Jeeku
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKyllähän sitä on monenlaista sattunut pyykkäyshommissa. Ystävä kutoi minulle huovuttuvasta langasta villasukat. Minä sitten fiksuna tyttönä päätin pestä ne ja kappas kuinka kävikään. Niistä tuli lasten kokoa. 🙂
Kerran pesin liinavaatteita. Äiti oli juuri ostanut kauniin vaaleasävyisen pussilakanan. Tämän pussilakanan kanssa ”epähuomiossa” pistin samaan koneeseen turkoosin värisen lakanan. Tuosta uudesta pussilakanasta tulikin sitten vaaleansininen. Äiti ei niin hirveästi tykännyt. 🙂
Ja paljon muitakin värjäysmuistoja mahtuu pyykkäysuralle, saatikka kuinka vaahtoa on pursunnut koneen raoista tai linkous on saanut koneen pomppimaan. Mutta on se pyykkäys vaan mukavaa ja se ihana, puhtaan tuoksu. 🙂
elmeri
Posted at 00:00h, 30 marraskuunPienenä elmerinä, joskus reilut 40 vuotta sitten, sain lahjaksi minikokoisen pyykkikoneen, siis todella minin. Siinä oli kampi, josta väännettiin niin, että pyykki pyöri koneessa, ja tulitikun paksuinen veden poistoletku. Kyllä oli barbilla puhdasta päällä, ja isän kangasnenäliinat eivät aina edes ehtineet sotkeutua, kun pyörivät jälleen. Se oli ihana masiina-ilman tätä kisaa en sitä olisi muistanutkaan=)
Sheila
Posted at 00:00h, 30 marraskuunParas pyykkimuistoni ei varsinaisesti liity pyykkäykseen vaan pyykkien kuivumiseen.
Rakastin pentuna lakanapyykkiä, sillä en tiennyt mitään hauskempaa kuin lakanoiden viikkaaminen (ja pussilakanoiden sisällä möyriminen) – tai tarkemmin se kun vanhemmat viikkasivat lakanoita. Sain yleensä parin ensimmäisen lakanan aikana kiivetä jättimäiseen riippukeinuun, jossa vanhempani keinuttivat minua. Sen lisäksi tykkäsin istua viikattavien lakanoiden alla ja katsoa niiden hulmuamista.
Ja näin jälkikäteen ajatellen, olen omannut varsin halvat huvit lapsena.
Mrs K
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlisinko ollut noin kymmenkesäinen, kun minulle oli opetettu pesukoneen käyttöä. Näppäränä tyttönä tietenkin halusin auttaa ja pesinkin pyykit ihan ominpäin. Muutoin suoritus meni nappiin, mutta koneeseen eksyi äitini uniikki silkkipaita, joka ei oikein konepesusta pitänyt. Sillä kohtaa ei oma-aloitteisuuttani mitenkään ylistetty, kun äiti huomasi sen, mitä paidasta oli jäljellä – varsinkin kun olin täydentänyt tuhon ripustamalla paidan aurinkoon kuivumaan, missä se sai vielä lisävaurioita. Minä puolestani opin kerrasta sen, että vaatteiden pesulaput kannattaa tutkia hyvinkin tarkkaan ja miettiä kaksi kertaa, mitä koneeseen pistää. Sen verran hyvin meni oppi perille, että kyseinen paita on ainoa vaate, mitä olen konepesulla tuhonnut – tähän mennessä (ja tässä kohtaa koputan puuta).
Tomi S
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEka pyykkäys kokemus oli … mielenkiintoinen – Lähestyin rohkeasti pyykinpesukonetta – okei, mulla on tässä kasa vaatteita, ja muistaakseni mustat ja värilliset – tai siis valkoiset piti erottaa, no helppo homma – musta, musta ja ööh onkos tää musta vai ei… tämän jälkeen minulla olikin kolme kasaa vaatteita, mustia, valkoisia ja jotain-siltä-väliltä… hetken pohdittuani laitoin ne jotain-siltä-väliltä koneeseen ja sitten tiirailemaan ohjekirjaa joka neuvoi laittamaan pesulämpötilaksi 40 astetta, jonka sain kohdalleen. Okei, luukku on kiinni ja lämpötila kohdallaan.. sitten pesujauhetta – jonnekin… haa, okei se tulee tänne lokeroon, eh? KAKSI lokeroa? ohjekirja pelasti. Toiseen tulee huuhteluaine, toiseen pesujauhe, mutta paljonko… sitten tiukka tuijotus kohti omo paketin ohjeita – ok, pyykin määrä noin tuo, ja pesujauhetta noin paljon. Voilaa! – sitten pikainen tsekki että kaikki ok… jep. ja sitten virta päälle.. kääk, vesihana ei olekkaan vielä auki, no nopeasti se päälle. Huh… onnistui – sitten vaan muihin hommiin ja – unohdin koko pyykinpesukoneen – kunnes jossain vaiheessa… ai niin ne pyykit… siellä ne olivat odottamassa minua – ja lopputulos oli toivotunlainen… onneksi nykyään vaimo hoitaa pyykinpesun 🙂 (Maailman paras vaimo – ansaitsi kyllä tämän huivin ;))
luukku
Marikki
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKun minun ja mieheni seurustelu oli vielä ihan alkuvaiheessa, luimme netistä jutun, jossa oli vinkkejä parisuhteen piristämiseen. Kyseessä oli siis sellainen huumorilla otettava juttu, joita viihdeuutissivustot ovat pullollaan. Erään vinkin mukaan kannattaa mennä pyykkitupaan, ottaa sinne suti ja tela (?!) mukaan ja niillä sitten kosketella puolisoa. Emme arvatenkaan ole kokeilleet vinkin toimivuutta, mutta siitä tuli yhteinen vitsi. Aina kun jompi kumpi on menossa pesutupaan, niin pesutupaan suuntaavalta tulee kysyttyä onko sudit ja telat mukana. No, kai tuollainen inside-vitsikin on yksi tapa lujittaa suhdetta 😀
Lilium
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAsuin vielä lapsuudenkodissani kun jo elämää nähneeseen pesukoneeseemme tuli vikaa ja äitini soitti korjaajan katsomaan sitä. Olin aina ajatellut että sukkia syövä pesukone on urbaanilegenda, kunnes korjaaja avasi koneen sivupaneelin ja rummun alta löytyi puolenkymmentä (luonnollisesti) paritonta sukkaa.
Annaelisa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlen itse aika höveli pyykkääjä, saattaa mennä mustat ja värikkäät samaan koneeseen ja tuloksena ollut joskus vähän epämiellyttäviäkin kokemuksia. Äitini sen sijaan on on t o d e l l a tarkka – eri koneisiin menee siniset ja vihreät, mustat ja harmaat jne. Että kauas on omena puusta pudonnut tässä asiassa! 😀
Katariina L
Posted at 00:00h, 30 marraskuunYksi parhaista pyykkäysmuistoista on omaan asuntoon muuttaneelle pojalleni joululahjaksi tehty ”pyykkikori” joka sisälsi pyykkikorin lisäksi pyykinpesuainetta ja huuhteluainetta sekä uudet lakanat. Lahjan saajalla oli muuten suu messingillä jouluaattona 🙂
Pyykkäri
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOma muistoni pyykinpesusta on kallis mutta nyt jälkikäteen huvittava nimittäin eräänä siivouspäivänä pesin samaan aikaan pyykkiä kun nuorimmainen temmelsi ympärilläni. Keittiössä olleeseen puhelimeeni tuli viesti ja lapsi lähti puhelinta hakemaan. Itse unohdin siinä välissä viestin tulon ja kun lapsi saapui niin sanoin tälle että tuolla on yksi sukka vielä niin otatko sen ja laita koneeseen, lapsi teki työtä käskettyä jonka jälkeen laitoin koneen päälle. Seuraavaksi myistin viestin ja sanoin lapselle että toitko äidin puhelimen, saisinko sen niin katson viestin. Lapsi katsoo minua ja ojentaa sitä sukkaa jonka pyysin koneeseen laittamaan, rumpua katsoessani näen kun puhelimeni pyörii iloisesti vaatteiden seassa, se sukka kädessä seisten:)
Suvi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNykyään olen kovasti tuoksu- ja pesuaineallerginen. Huuhteluainetta tykkää kuitenkin hitusen lorauttaa lakanapyykin joukkoon, on ihana käpertyä sänkyyn tuoksuvien lakanoiden väliin.
Paras pyykkimuistoni on, kun äitini, joka on aina ollut ahne käsitöiden tekijä, neuloi 7 vuotta vanhemmalle siskolleni ihanan pehmeän villapaidan. Yläasteikäisenä oli tietenkin siisteintä ever, kun lainasi joskus siskon paitoja kouluun. Pesukoneen käyttö ja tekstiilien tuntemus ei kuitenkaan tuolloin ollut parhaimmillaan, joten kun salaa lainasin siskoni paitaa (jonka äitimme neulonut) niin täytyihän se salaa myös pestä. Neule koneseen ja ohjelma päälle. Siinä vaiheessa kun paitaa kaivelin koneesta pesun päätyttyä, otti ohraleipä. Olin valinnut normaalin ohjelman ja tavan linkouksen, joten koneesta löytyi sininen verkkopaita! Langassa oleva pehmeä kudos tms oli lingotessa irronnut, joten pehmeästä villapaidasta oli enää verkko jäljellä. Siihen loppui siskon vaatteiden lainaaminen ja opin kyllä, että käsintehtyjä neuleita ei pestä eikä lingota tavan pesuohjelmilla 😀
elisa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMuistan hyvin kun tomerana kerholaisena kerran laitoin pyykkikoneeseen koko perheen talvikengät.. ajattelin tekeväni äidille palveluksen, mutta kaikki mokka ja nahkakengät eivät tykänneet pesusta saati linkouksesta…. 🙂
Heidi Kangas
Posted at 00:00h, 30 marraskuunParas hetki minkä olen kokenut pyykinpesussa oli kun muutimme puolisoni kanssa yhteen. Minulle oli kertenyt kaksi isoa jätesäkillistä pyykkiä kun asuin yksin tukiasunnossa josta muutin yhteiseen kotiin. Pyykkiä oli kertynyt koska minulla oli masennuksessa vaikeampi kausi. Menimme talon pesutupaan ja aloimme pestä pyykkejä, äidin tuki näin arkisessa asiassa tuntui ihanalta ja yhdistävältä. Äitini opetti tuolloin että pyykit kannattaa ripustaa pyykkipojilla jotta vaatteet kuivuvat suorempaa ja tuota oppia käytän vieläkin. Nykyään nautin pyykinpesusta enkä ota siitä liikaa tressiä…
Virpi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOlipa kerran kaveri, jonka vaimo oli aina pessyt perheen pyykit ja eron tullessa miespä ei osannut käyttää pyykinpesukonetta lainkaan. Niinpä neuvoin hänelle puhelimessa vaihe vaiheelta, miten edetä pesuprosessissa. Hommassa haastavinta oli tietty se, etten nähnyt itse pesukonetta enkä siinä olevia namikoita. Mutta lopputulos oli kuulemma hyvä ja jatkossakin herra sai pyykkinsä puhtaaksi.
gem
Posted at 00:00h, 30 marraskuunParasta on kun 2-vee pikkuapuri auttaa pyykkikoneen tyhjennyksessä. Voi sitä riemun määrää, hekotusta ja jalkojen töminää kun vauhdilla kannetaan yksi vaate kerrallaan pyykkiä koneesta telineelle. Ja tietysti vaatteet pitää vielä tuulettaa matkalla eli ravistella auki. Toimii myös hyvänä liian energian purkajana tämä kotityö 🙂