13.01.2015 On mulla yksi haave: kokovartalogrilli

Viime aikoina on mietityttänyt erityisen paljon se, että miten ihmeessä päivittää rätteihin ja lumppuihin keskittynyttä blogia, kun kirjoittaja hiimailee 90% ajastaan trikoissa ja lenkkareissa joku pipo tai rätti päässä eikä jaksa edes meikata itseään ihmisen kaltaiseksi olennoksi. En ole hetkeen löytänyt sisältäni innostuksen siementä oikein mihinkään ja se painaa mua. Tahtoisin olla innostunut ja kiinnostunut jostakin asiasta/tekemisestä. Haluaisin tuntea jotain asiaa kohtaan intohimoa ja saada siitä iloa. Mutta ei.

Mun ainoa intohimo tuntuu tällä hetkellä löytyvän vällyjen välistä ja mä en nyt todellakaan tarkoita seksuaalisia aktiviteetteja. Tänäänkin kaivauduin taas keskellä päivää päikkäreille koska A) mua paleli aivan sairaasti (kuten jo monta päivää) ja B) valveillaolo ei tuntunut tarjoavan mitään kiinnostavaa.

Siellä peiton alla hytistessä mä keksin kuitenkin yhden asian mistä haaveilla. Mä haaveilin sähkölämmitteisestä makuupussista. Miten ihana olis sellainen kokovasrtalogrilli! Ei tietoakaan vilunväreistä enää, kun vetäytyis sellaiseen murjottamaan.

Tai en mä varsinaisesti murjota. En mä ole pahalla tuulella enkä sillä tavoin masentunut kuin olen joskus elämässäni ollut. Mua vaan vaivaa jokin tyhjyys. Multa puuttuu tällä hetkellä tavoitteet, haaveet ja maalit joita tavoitella ja joita kohti kurotella. Mä niin kuumeisesti haluaisin kokea jonkin asian olevan ihan mun juttu tai himoitsevani lisää tietoja ja taitoja jossain asiassa. Mutta just nyt musta tuntuu puuttuvan kaikki innostus ja sitä seuraava ponnistus.

Oonko mä ainoa joka painii tällaisten ajatusten kanssa? Miten löytää kipinää elämään? Onko tää normaalia? Meneeks tää ohi? Mistä mä voisin innostua?

Enkä mä haluais tehdä tästä blogista mitään vinku ja vikinä -mestaa, mut ymmärtänette, että irtoo pikkusen huonosti kengistä ja käsilaukuista, jos ei kiinnosta edes herätä. Mut jos haastais itsensä vaikka huomenna edes pukeutumaan johonkin järkevään, ihan vaikka huvin vuoksi, jos ei muuten!