Mun Instagram-tili on viime päivinä pullistelut kuvia hastagilla #ruokailutruotuun ja muutenkin on kuvat pyörineet hyvinvointi-teeman ympärillä, joten ajattelin vähän avata tämän hetken kuulumisia täälläkin. Mulla on nimittäin meneillään kunnon ruokarytmin opettelu entisen ’ei aamiaista ja syön mitä sattuu milloin sattuu’ -meiningin tilalle. Mitään kaloreita, hiilareita tai yhtään mitään muutakaan en laske tai muutenkaan koita sen ihmeemmillä säännöillä ruokailujani rajoittaa, mutta pyrkimys on yksinkertaisesti oppia syömään säännöllisesti. Sillä sehän me kaikki tiedetään, että säännöllisellä ruokarytmillä on paljon hyviä vaikutuksia joista saa sitten kenties aikaiseksi hyvän oravanpyörän. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasaisena -> mieliteot vähenevät -> paniikkinälkä ei pääse yllättämään -> ei tule tehtyä pikaisia ja huonoja päätöksiä vaikkapa valmisruokatiskillä -> tulee syötyä parempaa ruokaa -> jne jne.

Mulla on tässä nyt reilut pari kuukautta vielä aikaa viettää tällaista lähes vapaaherrattaren elämään ennen säännöllisempään työrytmiin siirtymistä, niin ajattelin, että tässä vois nyt olla hyvä sauma uusien rutiinien opetteluun.

attachments-41

Reilun viikon on nyt mennyt varsin hyvin. Olen napsauttanut aivot pois päältä ja kävellyt herättyäni suoraan jääkaapille vaikka mieleni ei vielä ruokaa teekään.  Olen miettinyt kauppalistat tarkemmin ja suunnitellut aina etukäteen mitä syön seuraavalla aterialla taikka välipalalla. Olen katsonut kellosta, että on taas aika syödä sen sijaan, että odottaisin kiljuvaa nälkä. Olen ottanut itse enempi vastuuta ruoanlaitosta, jotta kunnon ruoan saanti ei olisi kiinni vain siitä koska Tommi ehtii laittaman ruokaa. Olen lisännyt kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja lisännyt vedenjuontia. Ja ennen kaikkea olen ollut koko ajan tuntematta nälkää ja herkkuhimoni on laantunut huomattavasti.

attachments-42

(kuvassa olevat Zero Pointin kompressiosukat saatu)

Sporttihommathan ovatkin olleet mukana elämässäni jo hetken aikaa, vaikkakin joulun alla tuli kyllä aikataulujen repaleisuuden vuoksi muutaman viikon tauko. Nyt on kuitenkin taas palattu salille, tartuttu tankoon ja kärsitty tauon jälkeisten ekojen treenien tuomat hanurikivut. Ohjattujen CT-voima -tuntien rinnalle olen kaipaillut myös itsekseen tehtävää saliohjelmaa, ja tapasinkin tänään Lastaamon valmentajan, Jennin, asian tiimoilta, joten saliohjelmakin on  tuloillaan.

Mietittiin samalla, että millaisia tavotteita haluaisin asettaa treenaamiselle. Mun ainoa tavoite viime vuonnahan oli vain löytää liikunnan ilo ja vaikka en välttämättä ihan kirjaimellista iloa ole sporttaamisesta löytänyt, niin olen oppinut sietämään sitä ja tsemppaamaan itseni liikkeelle, joten nyt on hyvä aika laatia uusia tavotteita.

Niin moni kuin aina sitä laihduttamista ehdotteleekin, niin edelleenkään mun varsinaiset tavoitteet eivät liity vaa’an lukemiin, vaan halusin asettaa itselleni toiminnallisia tavoitteita. Tavoitelistan kokoaminen on vielä vaiheessa, mutta sellaisten yleisten itsestäänselvien tavotteiden kuten ’aerobisen kunnon parantaminen’ lisäksi listalle tulee mm. kilotavotteita muutamiin liikkeisiin kuten maastavetoon, takakyykkyyn ym. Lisäksi mielessä on joitakin CT-tunneilla tehtäviä liikkeitä jotka eivät vielä itseltä suju, mutta jotka haluaisin nyt kevään aikana saada haltuun. Esimerkkinä tuollaisista vaikkapa seinälle nousu, jossa on vielä matkaa sinne seinän viereen. Punnerrushommiakin olisi hieno vihdoin saada hieman haltuun.

attachments-4

Kilojen kyttäämisen sijaan ajattelin tosiaan kiinnostua enemmän kunnon kohotuksesta  kropan koostumuksesta ja siihen antaa tietysti hyvän ’lähtölaukauksen’ kuntotesti ja kehonkoostumusmittaus joissa piipahdinkin tänään. Tulokset olivat oikeastaan hieman omia epäilyksiäni paremmat, sillä siitä huolimatta että painoni oli tasan sama kuin viimeksi kolme vuotta sitten mittauksessa käydessäni, niin rasvaprosentti oli pienempi ja lihasmassa jonkin verran lisääntynyt. Painonnostopuuhat ovat siis saaneet sisällä jotakin jo aikaiseksi. Muutenkin lihasmassan osuus kropassani oli ihan ilahduttavalla tasolla, eli laardin lisäksi sisältäni löytyy muutakin.

Vasemman yläkulman kuvassa olen matkalla testaukseen ja pyöräergometritesti kauhistutti kuten ilmekin kertoo. Mutta jännitin sitäkin turhaan, vaikka kunto ei toki huippu olekaan, niin ei se ollut missään nimessä myöskään surkea. Aerobista treeniä on ehdottomasti lisättävä, niin mieleläni kun vaan nostelisinkin painoja, mutta on vaan mentävä epämukavuusalueelle puuskuttamaan jos haluan tulosten paranevan seuraavaan mittaukseen mennessä, joka olisi tarkoitus suorittaa toukokuussa.

Kuten sanoin, on herkkuhimot pysyneet hienosti loitolla tasaisen syömisen ansiosta, mutta tuo tänään treenien jälkeen kaupassa eteen tullut -60% suklaa-ale -kyltti kyllä hieman ehti mennä ajatuksiin asti. Otin kuitenkin vain tyynesti kuvan Instaan ja kävelin ohi. Minä saan kyllä syödä suklaata, mutta ehkäpä tulen toimeen ilman kokonaista laatikollista. 😀

Reippaan tiistaipäivän loppulukemat aktiivisuusmittarissa antoivat aihetta iloon. Yli 18 000 askelta on kyllä varsin hyvä suoritus ainakin itselleni. Tällaisia päiviä nyt vaan sitten lisää metsästämään.

Sellaisia kuulumisia siis tänne! Saatta olla, että tästä aihepiiristä tulee juttua lisääkin, sillä harkitsen pitkän aikaa hiljaa olleen Rapakunnossa-blogini lopettamista ja sinne tarkoitetun sisällön tuuppamista tänne. Niin Paljon kuin haluaisinkin pitää sitä blogia erikseen, niin jostain syystä se tökkii. En jotenkin vaan osaa mennä sinne. Vaikka kyse on vain nettisivusta johon pääsee klikkauksella, niin se tuntuu silti olevan todella kaukana ja ihan vieras paikka, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi vaikka olen yrittänyt. Asiaan ehkä auttaisi jos hankkisin sinne maksullisen ulkoasun jota pääsisin muokkaamaan enempi, mutta siltikin se kirjoitusnäkymä  tuntuu erilaiselta ja vieraalta ja plääh, tähän tuttuun verrattuna. Hankala selittää asiaa, mutta se tuntuu ympäristönä vieraalta, kun ei kaikki asiat toimi samalla tavalla kuin tämän blogin ”kulisseissa”.


Olen käyttämistäni vaatteista päätellen pysynyt viimeiset 2-3 vuotta melko tarkasti samoissa mitoissa joten vaatekaappini sisältö on koon puolesta melko ajantasainen. En ole enää vuosikausiin säilönyt liian pieniä vaatteita sillä ajatuksella, että ”jos vielä joskus laihtuis”, vaan pistänyt vääränkokoiset suosiolla kiertoon. Jokunen poikkeus kaappiin kuitenkin mahtuu. (Ja muualle ei sitten mahdukaan..)

Yksi tuollainen vaate, joka ei oikein istu, mutta en silti raski heittää menemään, on H&M:n musta nahkahame. En ole luopunut hameesta siksi, että se on niin ’siinä ja siinä’. Oikein nesteet kropasta vieneen baari-illan jälkeisenä krapulapäivänä se kun saattaa mahtuakin ihan kivasti. Sitten voi vapista darrassa sohvalla kivassa nahkahamosessa.

Edellisen kerran kiskoin nahkalipareen päälleni lokakuun lopulla jolloin iloitsin, että kykenin jopa syömään hame päälläni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hame ja neuletakki-H&M/t-paita-Benetton/kengät-Ellos/laukku-Zara/korvikset-Mimu

Eilen illalla valitsin vaatteita pienoisessa kiireessä ja nappasin nahkahameen henkarista pitkästä aikaa. Siinä seisaaltaan ja selkä suorassa homma tuntui ihan mahdolliselta, joten ei muuta kuin menoksi. Mutta voihan helvetti.. totuus iski tajuntaan puristuksena läskimakkaroihin heti autoon istuessa. Aivan sairaan tukala fiilis! Ja siinä missä helma oli seisoskellessa vielä jotenkuten mennyt siveellisestä, oli siveyden sipuli viimeinen asia joka helmasta tuli mieleen istuessa. Mutta en kääntynyt vaihtamaan vaatteita, vaan päätin selvitä.

Edessä oli siis lähes pari tuntia istumista stand up -katsomossa laardien huutaessa armoa. Viereemme istuneen keski-ikäisen pariskunnan mielenrauhaa turvatakseni riisuin neuletakin päältäni ja asettelin verhoamaan syliäni. Siinä kohtaa, kun henkeä pidätellen odottaa, että koska se haarakilla sieltä helman alta oikein kurkkaa, on lisäpeite todellakin tarpeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta kyllä mä hiton hyvältä näytin tolleen seisten, vatsaa kiukulla sisään vetäen ja hengittämättä. Muija on rento kuin rautakanki!

Tästä eilisestä tukalasta kokemuksesta huolimattakaan mä en osaa laittaa tuota hametta kirppiskasaan. Mulle on jotenkin vaan tärkeää omistaa nahkahame. Mä tunnen olevani nainen, jolla kuuluu olla nahkahame! Viis siitä onko se sopiva. 😀 Mutta jokin riippuvuussuhde minulla tuohon nahkalärpäkkeeseen on ja nämä tiukasti (indeed) yhdessä vietety hetket ovat tehneet siitä minulle tärkeän. Se on aina hieno se jännitysmomentti, että meneekö vetskari kiinni suosiolla vaiko väkivallalla.

Mutta oli kuulkaa hieno vatsalihastreeni tuollainen lähes kaksi tuntia selkä suorassa istuen, vatsaa sisään vetäen ja huutonauraen. Kyllä absit kiittää!

Löytyykö teidän kaapista vastaavia ”aarteita” joista ei vaan voi luopua?

 


Olen kuullut melko monen kaltaiseni plussapallon kiroilevan sitä, että on hankala löytää ulkoilu- ja urheiluvaatteita joten ajattelinkin sitten esitellä hieman omaa ulkoiluvaatetustani, kun sattui tänään sopivasti kuvauskeikalla olemaan sporttisempaa päällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Sen olen itse todennut ulkoiluhousuja ja -takkeja hankkiessani, että mitään settiä on ihan mahdoton hankkia, joten on löydettävä osat erikseen. Tuo pinkki Áhkkán tuulitakki on esimerkiksi hankittu Elloksen alesta settinä, mutta pistin housut suosiolla kiertoon, kun olivat mulle aivan liian suuret. Sain takki + housut -yhdistelmän kuitenkin niin puoli-ilmaiseksi, että siinä kohtaa oli ihan sama ostaa koko setti, vaikka halusi vain takin.

Tuo Áhkká on ehdottomasti merkki, joka pluskokoisten kannattaa tsekata, jos ulkoilureleet puuttuu, sillä suurta osaa naisten vaatteista on tarjolla kokoon 58-60 saakka! Oma takkini on esimerkiksi kokoa 46-48.

Ja mainitaanpa nyt tässä välissä, että vaikka tuonne Ellokselle usein linkkaankin, niin kyseessä eivät ole minulle tuoloja tuovat mainoslinkit, kuten eräs kommentoija tässä hetki sitten epäili. Linkkailen kyseiseen puljuun niin usein ihan siitä syystä, että mulla on paljon sieltä hankittuja vaatteita. Blogissani pidetään kyllä edelleen huoli mainosten asiaankuuluvasta merkitsemisestä. Se, että suuri osa bloggaajista käyttää affiliate-linkkejä, ei tarkoita, että kaikki käyttäisivät. Tästä muutamaankin kertaan kohtaamastani epäluulosta huolimatta, en aio ryhtyä siihen typeryyteen, että mainitsisin aina erikseen, että ”kyseessä ei ole mainoslinkki”, vaan toivon, että edelleen riittää ihan se, että ilmoitetaan sitten erikseen, kun kyseessä on mainos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skifi-merkkiset mustat kuorihousut puolestaan löytyivät nyt syksyllä Porin TopSportin muuttoalesta, joten nekin siis kalastin jollain ihan olemattomalla hinnalla. En muista mihin saakka Skifin-housuissa kokoja riitti, mutta muistan sovittaneeni kokoa 48, joten ainakin siihen saakka.

Muita tarkastamisen arvoisia merkkejä plussille on myös Raiski joilta löytyy D-mitoitettu naisten mallisto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

takki-Áhkká, Ellos/housut-Skifi,TopSport/kengät-Merrell (saatu)/pipo-KN Collection (saatu)

Pakkasta oli tänään vain pari hassua astetta, joten tarkenin hyvin ryömiä noissa kamoissa lumisella pellolla. Alla oli yläosassa vain ohut trikoohuppari ja jalassa legginssit. En itse asiassa ole vuosiin omistanut mitään varsinaisia toppavaatteita, sillä kylmemmillä säillä mä vaan kerrostan enempi tällaisten ohuiden kuorikerrosten alle. Luotan enemmän villasukkiksiin kuin toppahousuihin. Sellaiset olenkin omistanut viimeksi varmaan joskus yläasteella.

Nuo syksyn ja talven suursuosikeiksi nousseet Merrellin Gore Tex -kengät esittelinkin tarkemmin jo tässä postauksessa. Voin kertoa, että eksyvät jalkaan hyvin hyvin usein. Niin töissä, ulkoillessa kuin kauppareissuillekin. Veera + Gore Tex -kengät… I really didn’t see this coming!! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja siinä neiti niin keskittyneenä tsekkailee kameran asetuksia puhelimestaan ja miettiin ”miksei se nyt ota sitä kuvaa???”. No, otti se. 😀

Seuraavaksi olisi vuorossa puunaus & puleeraus, sillä meillä on tänään date night ja suunnataan Kehräämölle katsomaan stand uppia.

Mutta kertokaas millaisilla kamppeilla te ulkoilette talvella?