08.03.2015 Joka kolmas on liikaa

Yksi niistä asioista joista muistan usein olla vanhemmilleni erityisen kiitollinen, on se, että olen saanut hyvin tasa-arvoisen kasvatuksen. En muista, että minulle olisi koskaan sanottu, etten voisi tai saisi tehdä jotakin koska olen tyttö. Minun ei myöskään koskaan ole odotettu käyttäytyvän tietyllä tavalla tai tekevän valintoja sukupuoleni perusteella. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa, että olen saanut elää koko elämäni ilman väkivallan pelkoa. (satunnaisia katutilanteita lukuunottamatta). Tiedostan olevani todella onnekas ja etuoikeutettu voidessani sanoa noin ja ymmärrän, että vaikka omassa-arjessani tasa-arvo toteutuu todella hyvin, niin se ei tarkoita että voisin näin ollen unohtaa epäkohtien olemassaolon.

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja somekanavat pullistelevat kuvia kukkakimpuista ja iloisia naistenpäivän toivotuksia on saanut lukea jo lähes väsymykseen saakka. Naistenpäivästä on kivasti saatu kaupallistettua päivä jolloin ruusuja jakelemalla kiitellään vaimoja ja tyttöystäviä ja naispuolisia työkavereita ja "naistenpäivän kunniaksi" voi toivoa hemmottelua, lahjoja ja aamiaisia sänkyyn. Sanoisin kuitenkin, että naistenpäivän ruusu ja onnittelut vaikkapa pomolta, joka kuitenkin jokapäiväisessa toiminnassaan edelleen pitää kiinni ikiaikaisista sukupuolirooleista esimerkiksi työtehtäviä jakaessaan, on ihan yhtä tyhjän kanssa. " Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla." kertoo wikipedia. Mutta mitä merkitystä on yhdellä päivällä, jos ei se kunnioitus ole läsnä niinä 364:nä päivänä vuodessa?

Meillä suomalaisilla naisilla on moni asia jo todella hyvin ja moni meistä kokee oman elämänsä tasa-arvoiseksi ja omat mahdollisuutensa yhtäläisiksi miesten kanssa. Naistenpäivänä on siis monta oikeasti juhlittavaakin asiaa, jos verrataan vaikkapa sadan tai edes parinkymmenen vuoden taa. Globaalisti totuus on kuitenkin se, että naisilla ei juurikaan ole syitä juhlia.

UN Women kertoo, että edelleen joka kolmas nainen maailmassa joutuu väkivallan uhriksi. Pakkoavioliitot, sukupuolielinten silpominen, raiskaukset ja perheväkivalta ovat arkipäivää yli kolmannekselle maapallomme naisista. Meille suomalaisille koulutusmahdollisuudet ovat jo niin itsestäänselviä, että helposti unohtuu kuinka moni tyttö maailmassa ei saa lainkaan käydä koulua. Olisikin toivottavaa, että näin naistenpäivänä muistettaisiin se kuinka paljon työtä on tehtävä naisten aseman parantamiseksi ympäri maailmaa sen sijaan, että nuuhkittaisiin ruusuja ja juotaisiin skumppaa vain "koska me ollaan naisia". Sukupuoli ei ole syy syrjiä, mutta ei se yksinään ole mielestäni mikään syy juhliakaan.

Suomen UN Womenin nettisivuilta  tai Emme juhli naistenpäivää -tapahtuman FB-sivulta  löytyy ohjeet kuinka voit lahjoittaa naistenpäivän ruusurahat niiden naisten auttamiseksi joilla ei ole syitä juhlaan. Esimerkiksi kympin lahjoutuksen voi tehdä helposti tekstarilla. Rahat menevät kehitysmaihiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön.