Kivuliaat ysärihelmet

Ai hitto mikä väsymys ja kolotus olikaan todellisuuttani tänään herätessa. Kolmen päivän jazz-putki (kaks töissä, yks vapaalla) teki tehtävänsä ja pisti omituisilla kuvausasennoilla, superpainavalla kamerarepulla ja eilisen Kool & The Gang -bailaamisella selän ihan jumiin. Pitänee koittaa varata aikaa hierojalle ensi viikoksi. Sänky siis koitti pitää ottessaan pitkälle iltapäivään, mutta onneksi muru tuli ja pussaili mut hereille ja kutsui syömään loihtimaansa "aamiaista". Myöhemmin lähdettiin sitten vielä hengailemaan Jazz-kadulle toiveissamme päästä käymään siellä olleessa maailmanpyörässä, mutta sinne pyrki viimeisen päivän kunniaksi jokunen muukin eikä jonottaminen todellakaan ole mun juttuni, joten jäi sitten maisemien ihailut yläilmoista väliin ja suunnattiinkin vain päivälliselle yhteen pop up -ravintolaan. Kotiin palattuani kävin ikuistamassa päivän rätit pitkästä aikaa ullakolla.

Kaivelin kesäkenkalaatikon uumenista jalkaani ihan aidot ysärihelmet. Benettonin "puukkarit" ovat lukioaikaisen ystäväni hankinta 90-luvun loppupuolelta. Sandaalit olivat kaverilleni hieman isot, joten ne päätyivät jossain vaiheessa minulle. Kengät ovat lojuneet vuosikausia käyttämättömänä ja nyt sitten katselin, että nehän näyttääkin taas ihan hiton hyviltä. Jo muutaman korttelin kävelyn jälkeen kyllä muistui mieleen miksi sandaalit ovat jääneet vähälle käytölle: ne eivät ensinnäkään meinaa pysyä jalassa ja toiseksi hinkkasivat reunallaan molemmista jalkapöydistä nahan rullalle. Paska homma. Oisivat niin nätit.

Minulla muuten oli lukioaikana Benettonin t-paita jossa oli etumuksessa tuo sama silmien kuva. Isosiskoni toi sen tuliaisiksi Milanosta ja pusero oli pitkään lempparini. Saattaa olla edelleen tallessa jossain muistovaatelaatikossa.

Vaikka kesä on ollut kurja säiden puolesta, on nenälleni silti ehtinyt ilmestymään hieman pisamia. Saisi tulla kyllä lisääkin. Penskana pisamia ropisi nassuun aina enemmän, en tiedä mihin ovat iän myötä kadonneet.

housut-Vero Moda (saatu)/pusero-Monki/sandaalit-Benetton/laukku-Lumi/korvikset-Cailap/rannekoru-Via Minnet

 

Sandaalien lisäksi päällä oli muutakin pitkäksi aikaa unholaan jäänyttä. Luulin nimittäin kadottaneeni tuon Monkin huitulapaidan ihan kokonaan sen oltua teillä tietymättömillä varmaan pari vuotta, mutta niin vaan se ilmestyi yhden random muovipussin pohjalta vaatehuonetta siivotessa. Jälleennäkeminen oli iloinen, sillä pusero on malliltaan ihan suosikkini. Miinuksena kuitenkin hieman itselleni turhan piukat hihat ja polyesteri materiaalina. Mietinkin tuossa, että pitäisiköhän teettää ompelijalla paidasta silkkinen versio. Täytynee käydä kangaskaupassa norkoilemassa ja kysäistä sisäpihallani sijaitsevasta ompelimosta hinta-arviota. Mutta tuskin se ihan omaisuuksia maksaisi ja tietona olisi kuitenkin, että puserosta tulisi todella rakastettu ja paljon käytetty.


Tags:
,
4 Comments
  • Jutta
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Siis niiiiiiiiin kiva asu!

  • TiuTiu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tuo paita on kyllä kaunis. Sellaista tuskin on enää saatavilla mistään?

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      juu tuskin, ostettu tosiaan 3-4 vuotta sitten Monkista. Hirveellä munkilla voi jostain kirpparilta hypätä vastaan.

  • Perhonen
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mulla taas on päinvastoin, nykyisin pisamat lisääntyvät keskenään. 😀 PIenenä pari kesakkoa nenässä ei haitannut, mutta vanhemmiten ne ovat karanneet poskipäille, kulmakarvojen väliin jne. Jotenkin nämä ovat kyllä sen verran dominoivia, että ottaisin takaisin lapsena koetun ”pari pisamaa nenällä”-version. Nyt tuntuu, että meikitkin näyttävät jotenkin tunkkaisilta. Talvisin onneksi häivyttyvät, jolloin meikkaaminen helpottuu. 🙂

Post A Comment