19.09.2015 Astiavuorikiipeilyä ja ainainen joulu

Mä en oikein tiedä, että suhtaudunko mä some- ja blogimaailmassa näkyviin harmonisiin sisutstus- ja kotikuviin ihaillen, ihmetellen vai ahdistuen. Toisaalta kuvat joissa jokin kodin nurkka on täydellisessä järjestyksessä, sisustuskirjat söpösti pöydällä pinossa ja ajankohtaisten sisustustrendien mukaiset koriste-esineet tarkoin asetellussa harmoniassa, saavat minut haaveilemaan avarasta ja valoisasta asunnosta, missä kaikelle olisi oma paikkansa. Mutta sitten taas toisaalta ne saa miettimään, että mä en vaan ole niin kiinnostunut kodin sisustuksesta enkä ikinä pystyisi pitämään yllä sellaista somekelpoista siisteystasoa. Toki ymmärrän, että monessa kohtaa kyse on vain tarkoin harkituista rajauksista ja täydellisen päivälliskattauskuvan ulkopuolella voi hyvinkin olla levällään lasten lelut, viikaamattomat pyykit ja viikon tiskivuori. Tai niin mä ainakin haluan uskoa. Mä nimittäin en halua uskoa olevani maailman ainoa ihminen, jonka himatodellisuus näyttää tältä kuin postauksen kuvat nyt kertovat.

Aloitetaanpas kierros kotonamme, tervetuloa! On se kyllä hyvä, ettei ole otettu ovesta pois tuota viime jouluksi torilta ostamaamme kranssia, sillä jouluunhan on aikaa enää kolme kuukautta! Eteisessä lipaston alta vastaan kaivautuu ​rapaiset kumpparit (Nokian Hai Low, saatu), jotka ovat odottaneet puhdistusta aina Porispere-festareista saakka ja kyseisestä tapahtumasta ei toki olevasta kuin… odottakaas kun tsekkaan kalenterista… seitsemän viikkoa! Sain itse asiassa kimmokkeen koko tähän postaukseen juurikin noista kumppareista, jotka sitten vihdoin tänään raahasin pesulle.

Jatketaas matkaa keittiöön.

Ruokapöydän tuolien selkänojat ovat varsin oiva paikka kuivattaa tyynyliinoja, kun tila pyykkitelineistä loppuu. Mitä siitä, että kyseinenkin tyynyliina on ollut kuiva jo päiväkaupalla.

Kuukausi sitten Cittarissa ostoksilla iski Sulo Vilen -kohtaus ja vessa- ja talouspaperia tuli hamstrattua isot säkit, kun kerran halvalla sai. "Toi talouspaperisäkki pitää sit viedä ullakkovarastoon, kun ei se muualle oikein mahdu." Juu, juu, niin oli suunnitelma. 

Jääkaappimagneetit on kuulema ihan junttia eikä kunnon sisustusihmisten kodeissa sellaisia kamaluuksia nähdä. Toisin on meillä. Jääkaapin ovea kaunistaa myös tuo ah, niin kaunis graafinen julkaisu, Hesburger-kupongit!

Jos oli ulko-ovella joulu, niin keittiössä meillä puolestaan vietetään päättymätöntä pääsisäistä ja ainaista pitkäperjantaita. Lampusta nimittäin roikkuvat edelleen viime pääsiäiseksi kynsilakoilla koristelemani munat. Tulee se uusi pääsiäinenkin sieltä!

Seinällä ruokapöydän päädyssä komeilee kirpputorilta löytämäni liitutaulu. Siinä luki Hyvää Joulua vielä hetki ennen heinäkuisia Pori Jazzeja, mutta ennen Jazz-vieraan saapumista pyyhin kyseisen tervehdyksen pois. Sittemminkään tauluun ei ole raapusteltu mitään positiivisia tsemppilauseita, vaan joskus siihen suunniteltu kauppalistaa. Korppujauhot on taulun mukaan ollut ostoslistalla jo viimeisen kuukauden. Tarttis varmaan pyyhkiä teksti pois, sillä juuri äsken kun tarkastin, oli kaapissa melkoisesti korppujauhoja.

Ja sitten vielä näkymä olohuoneestamme vieras-/työhuoneeseen, missä keskellä lattiaa rojottaa sohva, joka on nyt pari viikkoa odotellut, että saataisiin kuskattua se pois. Saa nähdä minkä pakon edessä tämä operaatio saadan vihdoin suoritettua. Ehkä sitten kun tarvitaan vierashuonetta jonkun majoittamiseksi. Mutta hei, se on kyllä kätevää, että nyt on lisää tollaista sohvatilaa mihin voi nakella vaatteita ja kaikkea muuta kamaa! Ja oviaukossa tietenkin roikkuu hieman pyykkiä kuivumassa. Kivasti tuo tunnelmaa olkkariin miehen Disco Ensemble -huppari.

Tiskivuortamme en voinut kuvata, sillä kiipesin tuolle Kilimanjarolle juuri tänään ja selätin sen. Astiavuorikiipeilyn (iina, uus yhdyssanaurheilulaji!!!) lisäksi meillä treenataan usein myös vauhditonta pituushyppyä. Treenipaikka on eteisessä, missä loikkaamme kotiin tullessa ja sieltä poistuessa melkoisen mainos- ja ilmeisjakelulehtispinon yli. Eilen kuitenkin mies tuhosi treenipaikkamme. 

Itse onnistuin tänään siivoamaan koko keittön siihen malliin, että piti heti syöksyä ostamaan pari kukkasta siistiä ja kerrankin tyhjää ruokapöytää koristamaan. Jotain valonpilkahdustakin siis kaiken kaaoksen keskellä!

Lohduttakaa mua pliis ja sanokaa, etten mä ole ainoa, jonka hima näyttää arkisin tältä. 😀