05.10.2015 Tällä viikolla tapahtuu jänniä

Eilisen Olympus-postauksen kuvia ottaessa tuli sivutuotteena myös asukuvat, joten tässäpä sunnuntaipäivän releet, joista huomasin vasta ulos lähdettyäni, että oli hyvin Junarose painotteista.

legginssit-Junarose*/pusero-Junarose*/nahkatakki-Junarose*/ballerinat-Crocs*/huivi-Esprit (*merkityt saatu)

Tänään tärähti kohtuullisen monipuolinen ja mielenkiintoinen viikko käyntiin. Aloitin sen pistäytymällä Raumalla Alusasuliike Helmin kamppeita sovittelemassa, sillä lupauduin kaverini vanavedessä malliksi perjantaina pidettävään muotinäytökseen. Pari alusvaatesettiä ja yksi yöpaita pitäisi käydä catwalkilla kävelyttämässä.

Ei mua jännitä mitenkään erityisesti se vähissä vaatteissa keekoilu, mutta mun kauhukuvissa mä aina vedän korkkareilla lipat siinä yleisön edessä. Tätä mä olen pelännyt joka kerta muotinäytöslavoille mennessäni ja sama kauhu on taas. Kuin noloa se olis kompuroida pelkät tissiliivit ja pikkarit päällä mukkelismakkelis ihmisten edessä, apua! Mä tuun niin näkee tästä asiasta painajaisia seuraavat yöt. Ja kun se on niin, että jos mä kaadun, niin se ei jotenkin ole kauhean sulokkaan näköinen pyllähdys, vaan siinä kuulkaa tanner tömisee. En kestä.

Mutta toisaalta, jos mä kaadun jossain pikkukaupungin ravintolassa pidettävässä muotinäytöksessä, niin sitä ei kuitenkaan ehkä muisteta enää 22 vuotta myöhemmin, toisin kuin on Naomi Campbellin pyllähdyksen kanssa vuoden 1993 Vivienne Westwood -näytöksessä. Voisinko mä nyt siis vaan koittaa olla maalaalatta piruja seinille??!?

Työn puolestakin riittää vähän jänskäiltävää, kun teen tällä viikolla vaihteeksi vähän muutakin kuin valokuvaan. Mulla on siis tuolla lehdessä hieman työnkuva laajentunut ja uusien hommien ja taitojen haltuunotto aiheuttaa pikkuista stressiä. Toisaalta uudet työtehtävät ovat ehtineet antaa myös jo hyviä fiiliksiä just uusien asioiden oppimisen vuoksi. Se on huippu tunne, kun eka miettii, että "äää, en mä osaaa!", mut sit vaan tekee ja saa lopuksi huomata, että hommahan meni ihan kohtuullisesti ja uutta tuli opittua. 

Viikonloppuna sitten kun työviikko ja catwalkilla kompuroinnit on (toivottavasti onnistuneesti) vihdoin ohi, onkin vuorossa yksi syksyn odotetuimpia hetkiä, kun pääsen kuulemaan Circukseen miltä Amorphiksen uuden Under The Red Cloudin biisit kuulostaa livenä. Eli kunhan vaan selviää arjen aherruksesta hengissä ja voittajana, niin palkinto odottaa! 

Jänskää ja kivaa alkanutta viikkoa teillekin!