Ihanan lauantain vaatteet ja fiilikset

Niin paljon kuin tykkäänkin käyttää erilaisia huivivirityksiä päässä, niin tämän nykyisen tukkamallin aikana niitä on tullut käytettyä enää todella harvoin. Syy on ihan vaan se, että totaalisen huonoja tukkapäiviä on harvemmin kuin silloin kun hiukset olivat kauttaaltaan lyhyet ja huivit ovat perinteisesti olleet noiden epätoivopäivien valinta. Nykyään se suttunuttura on samanlainen olipa päivä huono taikka parempi. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että ei olla aikoihin saatu kotiparturini kanssa aikaiseksi tehdä treffejä tuonne kylppärin puolelle hiusten ajelun merkeissä ja tänään ei enää pystynyt katsomaan peilistä ilman jotain päärättiä. Joten pitkästä aikaa taas tämä itselleni niin rakas ja tuttu punainen jenkkihuivi kutreilla. 

Mä olen sitä lajia ihminen, että voisin vapaapäivänä nukkua pitkälle iltapäivään. Multa puuttuu täysin sellainen sisäinen mittari, joka sanois, että nyt on tarpeeksi unta ja herättäisi väkisellä. Tommi puolestaan ei osaa viikonloppunakaan nukkua pitkään, vaan nousee tunteja aiemmin kuin minä. Hän on kuitenkin keksinyt loistavan tavan saada revittyä minua sängystä. Mitäpä siihen muuta tarvitaan kuin ruokaa. Muru väsää usein kotona aamiaisen valmiiksi pöytään ja tulee herättämään kysymällä haluanko munani mieluummien keitettynä vai paistettuna. Ei sitä vaan voi kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan, kun toinen on laittanut pöydän koreaksi.

Jos kotona jääkaappi huutaa tyhjyyttään, tulee mies herättämään kertomalla mihin kohta lähdetään brunssille tai lounaalle. Näin kävi mm. tänä aamuna. Ukko halaili mut lempeästi hereille, ilmoitti lähtevänsä ulos kahville ja tulevansa tunnin päästä takaisin hakemaan mua lounaalle. Ei auttanut unikeon muuta kuin nousta, todeta tukkatilanne kamalaksi ja vetää vaatteet päälle ja rätti päähän.

farkut-Junarose (saatu)/pusero-HM/takki-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/kaulahuivi-Marimekko/kameralaukku-Olympus (Saatu)

Rentoon lauantaihin on mahtunut myös leffailta ystävän kanssa. Katsottiin oman nuoruutemme suuri klassikko Coyote Ugly. Annoimme leffalle klassikko-statuksen ihan vaan sen mahtavien asujen vuoksi. Ne iskivät suoraan meidän nostalgiahermoihimme. Ne lantiohousut, alavatsan paljastavat topit ja teräväkärkiset kengät olivat kaikki suoraan kuin omasta vaatekaapistani 15 vuotta sitten. Pakko ehkä kaivella tuolta valokuva-albumeja ja tehdä postaus aiheesta. 😀 Taidankin heti käydä kuvien kimppuun. Ihanaa viikonloppua kaikille!

PS. Huomenna se mun herra kotiparturi joutuu kyllä viimein hommiin 


Tags:
4 Comments
  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Nyt on ihan pakko kysyä, että monenko millin sänki sulla jää parturoinnin jälkeen? On asukin ihan kiva…. :))

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mulla on yleensä jätetty 6 mm, mut nyt eilen itse asiassa jätettiin vähän pidemmäksi ja mies käytti 9mm kampaa. Ehkä vähän turhan pitkäksi kyllä jäi. 

  • atomi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tykkään kovasti asustasi.Tuo mustan puseron kaula-aukko sopii sinulle hyvin ja takkikin on aivan ihana. Ja ihan huippukiva postausaihe tuo viidentoista vuoden takainen muoti…jään innolla odottamaan

  • Lukija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tää on ihana blogi! Ihana seurata sua!

Post A Comment