22.02.2016 Finlandia -hymni ja uusi rotsi

Mulla on tämä viikko taas töitä Satakunnan Kansassa ja jo heti eka keikka muistutti jälleen miksi mä rakastan työtäni. Olin kuvaamassa sotaveteraanien kuoron harjoituksia ja he halusivat laulaa minulle (päivänsäteelle, kuten kuoronjohtaja asian ilmaisi) "sen hienoimman laulun". Herrat nousivat seisomaan ja kajauttivat ilmoille Finlandia -hymnin. Juuri kun totesin kuin ihmeen kaupalla selvinneeni tuosta koskettavasta esityksestä silmä kuivana, jatkoi kuoro Veteraanin iltahuudolla. Siinä minä sitten kuvasin ja koitin pidätellä silmää kuivana kaiken liikutukseni keskellä (huonolla menestyksellä). Ne on nämä yllättävät kohtaamiset ja niistä poikivat tunteet se syy, miksi rakastan tätä työtä.  

Mutta ei se pelkästään kyynelten pidättelyksi tuo keikka mennyt, vaan riitti siellä paljon nauruakin. Ne on kuulkaa ne ikämiehet melkoisia poikia flirttailemaan! Hurmasivat mut siinä määrin, että lupauduin kuvaajaksi kuoron juhlakonserttiin ensi kuussa ja hintalapuksi pistin summan "hyvä mieli". Tuli niitä Veteraanin Iltahuudon sanoja kuunnellessa sellainen fiilis, että voisin koittaa antaa edes jotain takaisin.

Maanantain tunnekarttaan mahtui myös iloista yllättyneisyyttä. Sain nimittäin mammalta kivan postipaketin. Tiesin kyllä jo etukäteen, mitä paketti sisältää, mutta piti jännittää onko se sopiva, tuo Sakin rotsi nimittäin. Äiti oli löytänyt osaksi nahkaa, osaksi trikooneulosta olevan takin kotiseudultani -50% hintalappu hihassaan ja arveli sen osuvan tyttären makuun. Ja hyvinhän se mamma lapsensa tuntee!

farkut-H&M Mama/pusero-Lindex/rotsi-Saki

Ihana, ihana ihana! Joustavaa ja pehmeää trikoota löytyy hihojen alaosien ja kylkien lisäksi myös takin selästä. Hirmuisen mukavalta vaatteelta vaikutti tuossa ensisovitusten perusteella. 

Rotsin lisäksi paketista löytyi myös jotain minkä "tarpeesta" kirjoittelin täälläkin viime viikolla, nimittäin kreppirauta! Se taitaa olla kulkaa niin, että mitä ei meidän mammalta löydy, sitä ei tarvita. 😀