Niin että kyllä kannatti krepata!

Multa kyseltiin jokin aika sitten postausta siitä, että mä laitan hiuksiani. Aika sopivasti tulikin valokuvin just ikuistettua yksi sessio, joten tässäpä tämä menestystarina kuvina.

Puhdas tukka kuivana ja harjattuna, sehän on jo ihan yllättävän pitkä! Koska putipuhtaat hiukset ovat silkkiset ja liukkaat ja siksi hallitsemattomat, suihkutan niihin usein suolasuihketta tuomaan tekstuuria ja volyymiä. 

Tällä kertaa sattui olemaan aikaa, joten päätin vihdoin kokeilla itse mitä saisin pehkostani irti, kun käsittelisin sen ensin kreppaamalla samoin kuin mulle on pari kertaa #Evekin kuvauksissa tehty. Että ei muuta kuin mutsilta saatu kreppirauta tulille ja soheltamaan. (äiti luki blogista, että mulla tekee mieli kreppirautaa ja penkoi välittömästi kotoaan sellaisen ja lähetti minulle. Mitä ei äidiltä löydy, sitä ei tarvita!)

Vaikka mulla ei ole tota pitkää tukkaa kuin osassa päätä, niin sitä oli silti vähän turhan paljon mun kärsivällisyydelle, kreppaaminen kun oli suoritettava melkoisen pienissä osissa.

Mut kärsivällisyys palkittiin ja hiukset taipuivat kasarilta tuttuun muotoon. Sirottelin joukkoon vielä hieman suosikkiainettani, eli hiuspuuteria. Tässä sattui käteen Syossin purkki, mutta lähes kaikki kokeilemani ovat toimineet ihan yhtälailla. Tällä hetkellä käytössä tuon Syossin lisäksi myös mm. Biozellin ja Batisten hiuspuuterit.

Tavoitteena oli hattarainen ja karhea, helposti muotoiltava pohja ja sen mä kyllä saavutin kammattuani kreppauksia hieman auki.

Ja sitten… Tässä kohtaa siis piti olla vaan taivas rajana, että sen kuin kääntäis ja vääntäis tukkaa miten vaan ja keksi jonku siistin kampauksen. Ja niin mä tein, koitin pyöritellä sinne päin ja tuonne päin ja tökin pinnejä ja koitin laittaa kiinni tuhannella ja yhdellä tavalla. Mutta kun ei. Kun ei osaa. Eikä riitä mielikuvitus.

Aikani siinä tuhersin. Sitten meni hermot.

Ja tähän mä sitten päädyin:

Laitoin tukkani kiinni ihan niin kuin joka ikinen päivä! Paitsi että käytin siihen puuhaan puoli tuntia normaalin 30 sekunnin sijaan. Sanonpa vaan, että voi nyt helvetti.

Niin, että jos vielä kiinnostaa miten mä normaalisti laitan hiuksiani, niin just näin, mut ilman tota kreppirautasekoilua.

Että saisko olla lisää näppäriä tukkavinkkejä? Voisin tehdä tästä vaikka ihan jonku sarjan videotutoriaaleja!


Tags:
8 Comments
  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Millin sänki tai kalju niin ei tarvitse tuhrata joutavia.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      On ne sänkihommatkin kokeiltu. Ja aiheuttaa sekin ärsytystä aina siinä vaiheessa, kun on ajelun aika.

  • Sanjana
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Auts 😀 oisit tuolleen krepatuksi pehkoksi jättänyt, just kova! Eivais, ehkä joku nuttura tuosta ois voinu tulla. (Oon huono sanomaan, nimim.surkein hiustenlaittaja evör)

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mä vielä joku päivä rällään menemään toi kreppipehko vallattomana!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sitävartenhan noita ammattikampaajia on, ei menestyisi jos itse olisimme yhtä hyviä😌

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No ei se kyllä olis vielä yhdenkään kampaajan tienesteistä pois, vaikka minä ja kaikki muutkin osais pari alkeellista arkikampausta itselleen tehdä. 😀

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Siis noin mullekkin käy toisinaan kun kuvittelen laittavani tukan ”vähän paremmin”..! Ja katin paskat, mulla sit tunnin tuherrus ja mummolook on valmis;-)

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Videotutorial olisi kyllä ihan paras 🙂 Sensuroimaton versio tietysti 😀

Post A Comment