Postikortteja seitsemän sinisen takaa

Blogissa on ollut viime päivinä hiljaista ihan siitä ihanasta syystä, että olen kotikotona lomailemassa ja olen keskittynyt viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Yhteiset hetket täällä asuvien rakkaiden kanssa ovat harvassa, mutta sitäkin arvokkaampia. 

Tässä kuitenkin muutaman kuvan verran lomatunnelmia ennen kuin lähden kylälle (kuten keskustaa täällä kutsutaan) asioille ja mummia moikkaamaan. Huomenna loma loppuu, hyppään jälleen junaan ja puksutan töihin Jyväskylään. Seuraavan kerran onkin lomaa sitten syyskuussa. Jos on.

Perjantain iltalenkki tehtiin ystävän kanssa Hiukan maastossa ja muisteltiin samalla teini-iän rymyämisiä samalla harjulla ja auringonpalvomispäiviä ranalla. Tämä näkymä Hiukasta Sapsojärven yli Vuokatin vaaroja kohti on ehkä lempimaisemani maailmassa. 

Viikonloppuna vietettiin kolmen mimmin voimin kesäkauden avajaisia kuohujuoman ja saunomisen merkeissä. Saunan omistajatar esitti illan alkajaisiksi loistavan suunnitelman "jos minä pesen tuon saunan ja te sillä aikaa pidätte mulle seuraa ja tarjoilette skumppaa tasaisin väliajoin". Ja näin me teimme.

Niin mielelläni kuin kaupungin keskustassa asunkin, niin eihän siitä mihinkään pääse, että olin taas kateudesta soikeana mittaillessani veden äärellä asustavan ystäväni tiluksia. Miten ihana olisikaan oma piha ja tuollainen saunamökki. Puhumattakaan siitä, että kuulisi lintujen laulua aina ovesta ulos lähtiessään. Eikä jäänyt lauantaina vain sirkutuksen kuunteluksi, vaan saimme ihailla myös kahden joutsenparven ylilentoa. 

Eilisen parhaasta seurasta vastasi ehdottomasi tämä pikku jätkä, jolle minä saan kunnian olla isotäti. Miettikää, isotäti, eli mummun sisko! 😀

Iltapäivän ohjelmaan kuului saippuakuplahommien lisäksi melko paljon jääkiekkoa. (tai no pelialustana nurmikko tai olohuoneen matto ja välineenä pallo, mutta jääkiekkoa silti) Vajaa 3 vee kiekkoilija esitti joka kerta tätä onnettonta maalivahtia nöyryyttäessään mahtavat tuuletukset joihin kuului ison maailman tyyliin niin mailan, hanskojen kuin kypäränkin teatraalinen riisuminen ja maahan heittäminen ennen hurjaa "jeee" –huutoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt jotkut hellekamppeet päälle ja mummilaan!


Tags:
4 Comments
  • Pellavasydämen Mervi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihanan näköiset maisemat. Vähän samanlaista kuin Hyrynsalmella, missä joskus teininä asuin muutaman vuoden. Minä olen ehdottomasti cityihminen, mutta onneksi meidän kotiovella – keskellä kaupunkia – kuuluu linnunlaulu. Paitsi silloin kun mopopojat päättää kruisailla.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      me asutaan valitettavasti sellaisessa kohdassa, että ei oo lähistöllä muita lintuja kuin torin pulut! Niitä mopopoikia sitten riittää senkin eestä. 😀

  • Santsumantsu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Aaaaaapuaaaa! Minäkin oon isotäti, ylypee semmonen mutta tuo mummun sisko läväytti alaleuan tissien tasolle 😀 Tajusin vasta nytten, että helkutti miten vanahalta se kuulostaa. No oonhan minä jo aika iäkäs kun 41 v pian.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      😀 😀 Eikö vaan ookin ihan eri soundi mummun siskossa kuin isotädissä?

      Musta tulee kuukauden päästä tuplasti mummun sisko!

Post A Comment