Hitto mitä reissaamista tuntuu nyt olevan tää elämä. Pari päivää ehtii viikossa käydä kotona ja muuten melkein meneekin jossain työreissuilla. Aivan mahtavaa, että töitä riittää, mutta on tässä nyt syksy tullut siihen malliin puserrettua, että katselin tuossa eilen kalenteriani sillä silmällä josko joulun ympärillä onnistuis pitää kolme viikkoa lomaa. Jos pistäis "kioskin kiinni" 16.12. ja suostuis palaamaan sorvin ääreen vasta loppiaisen jälkeen. Melkein kyllä tarttis buukata jotain reissua, jotta kykenis pysymään tiukkana.

Eli saahan sitä haaveilla, mutta saattaa kyllä olla, että käytännössä onnistun joten kuten lomailemaan ehkä reilun viikon. Ei ole tälleen freelancerinä ihan hirveen helppoa sanoa ei, jos on hommia tarjolla. Jos siis joku huono puoli täytyy tästä nykyisestä työtilanteesta sanoa, niin se on tuo vaikeus erottaa työ- ja vapaa-aikaa. Muuten on kyllä ihan timanttisen mahtavaa tehdä duunia just näin. 

Just nyt kirjoittelen postausta Helsingissä Hotelli Helkan sängystä käsin. Tänään kuvattiin #Evekiä, huomenna täällä yks valokuvausduuni ja illalla kotiin. Keskiviikkona sitten suunnaksi Turku ja kotiin torstaina ja perjantaiksi Nokialle. Viikonlopuksi puolestaan mies lähtee hommiin olutmessuille ja seuraavalla viikolla minä taas koko viikon reissussa. Mut ei kai sitä nyt avopuolisoaan tarviikaan niin usein nähdä, ei ainakaan kerkee kyllästymään! 

Nyt menneenä viikonloppuna ehdittiin onneksi vähän olemaan yhdessäkin, kun vietettiin lauantaina treffi-iltaa testaamalla Porin uusin ravintolatulokas Torget.  Ensimmäisen kokemuksen perusteella uskallan kyllä suositella lämpimästi. Pienen, vain 20 paikkaisen, ravintolan tunnelma on intiimi ja lämmin ja ruoka todella herkullista. Ja mikä parasta, paikka ei ole todellakaan hinnalla pilattu, kalleinkaan kolmen ruokalajin yhdistelmä ei tee yhteensä kuin 34 €. Jos siis liikut Porissa päin, niin tsekkaa ihmeessä kyseinen paikka! 

Eilistä vietettiin sitten isänpäivän merkeissä. Oman isäni luokse en satojen kilometrien välimatkan vuoksi valitettavasti päässyt, mutta vietettiin iltapäivää Tommin isän luona. Onneksi joulu tulee pian, niin pääsee sitten halimaan omaakin isiä. Niin hyvin kuin Porissa viihdynkin, niin onhan tämä ihan tympeen kaukana kotikotoa. Olisi aika luksusta asua niin lähellä vanhempia, että voisi tuosta vaan poiketa heidän luonaan.

Välimatka ei tuntunut niin suurelta silloin aikoinaan tänne muuttaessa, kun matkat saattoi taittaa yöjunalla, mutta tuon "luksuksen" poistuttua ei mitään nopeita viikonloppuvisiittejä ole voinut enää tehdä. Vapaata on oltava useampia päiviä putkeen, jotta ehtii istumaan junassa päiväsaikaan. Eli sen verran nyt ainakin aion joulunaikaan lomailla, että pääsen käymään kotona. 

neulemekko-Benetton / satiinitakki-Marks & Spencer / laukku-Diesel / kengät-Vagabond / korvikset-ViaMinnet (saatu)

Kuvissa siis asua isänpäivän päivälliselta. Marks & Spencerin satiinihuitula jäi kesäkelien mentyä hieman unohduksiin, mutta nyt tajusin ottaa sen jälleen käyttöön. Hienostihan se passaa noin neulemekonkin kaveriksi ja peittyy hyvin pitkän villakangastakin alle.

Ja minä joka mietin kovasti, että onko tuollaiset kokomustat nilkkurit ihan liian tylsät, en ole viime viikkoina juuri muuta käyttänytkään! Vähän kyllä identiteettikriisiä pukkaa, kun kengät sulautuu noin huomaamattomasti kinttuihin. 😀

takki-Cubus / huivi-Beck Söndergaard

Ja mitä tulee siihen vaikeuteen erottaa työ- ja vapaa-aika, niin nyt ajattelin pakottaa itseni olemaan tämän illan ihan vapaalla! Jos kävis jossain kivassa ravintolassa syömässä ja sit vaan nauttisi hotellihuoneen hiljaisuudesta ja yksinolosta. Harmi kun ei ole kylpyammetta!


-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, linkit merkitty tähdellä *-

Pikkujoulukauden käynnistyessä on monella varmaan taas juhlakamppeet etsinnässä. Itselläni on mekkotilanne kaapissa sen verran hyvä, että jos nyt sattuu johonkin kemuihin kutsuja lähiaikoina kolisemaan, niin pitäisi löytyä päällepantavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö innoissani selailisi nettikauppojen tarjontaa ihan vaan huvin vuoksi. Kokosin siis läjän mekkoja suosikkinettikaupoistani tähän postaukseen, jos niistä olisi vaikka jollekin juhla-asukriisin kanssa painiskelevalle iloa ja inspiraatiota.

Tässä yhden kollaasin verran katsausta oman garderobini lemppari juhlamekkoihin. Näissä on siis tullut kekkeröityä lähivuosina ja kaikki nämä mekot löytyvät edelleen kaapista. Juhlamekkomakuuni kuuluvat toistuvasti musta ja punaisen sävyt, pitsi ja paljetit. Villeinä kortteina mukana hapsuja ja räväkkää kuosia. Mutta mekon malli pysyy aina samana, vartalon myötäisistä kotelomekoista en luovu. 

Kuvien mekoista osa on jo niin vanhoja, ettei enää kaupoista löydy, mutta esimerkiksi viime viikonlopun Inspiration Blog Awardseissa nähtyä punaista paljettimekkoa on Asoksella vielä jäljellä koot 20 ja 22. (mulla koko 20). Kollaasin oikean alareunan HM+-malliston mekkoa puolestaan on aleosastolla vielä jäljellä viininpunaisena koot 52 ja 53 ja mustana välillä 44-54.

Kokosin kuitenkin kollaaseihin joitakin samankaltaisia ja -henkisiä tai muuten vaan silmääni miellyttäneitä leninkejä Asoksen, Booztin*, Elloksen* ja Zalandon tämänhetkisistä valikoimista.

 

1. Club L pitsimekko, koot UK16-28 / 2. Ellos Collection pitsimekko*, koot 34-52 / 3. Lauren Ralph Lauren pitsimekko,*, koot 34-46 / 4. AX Paris pitsimekko, koot UK16-26

 

1. Värikäs Castaluna paljettimekko*, koot 46-58 / 2. Ida Sjöstedt paljettitunika*,, koot 34-56 / 3. Mustavalkoinen paljettimekko, koot UK16-28 / 4. Kultainen Lauren Ralph Lauren paljettimekko*, koot 34-46 / 5. Mustahopeinen paljettimekko, koot UK16-28 / 6. Paljettisomisteinen pikkumusta Lauren Ralph Lauren*, koot 40-44

 

1. Kotelomekko taskuilla, Castaluna*, koot 42-58 / 1. Pikkumusta viitalla, Lost Ink, koot 46-52 / 3. Viininpunainen mekko, Studio 8, koot 42-44 / 4. Sininen samettimekko, Swing Curve, koot 44-56

 

Viimeisenä vielä muutama Junarosen mekko, joita olen päässyt ihan sovittamaankin.

1. Sininen kimallusmekko*, koot 42-46 / 2. Punainen mekko*, koot 46-48 / 3. Sininen pitsimekko*, jäljellä kokoa 46

Mun elämässä on selkeästikin ihan liian vähän juhlia! Haluan päästä käyttämään mun kivoja mekkoja useammin. Kemukutsuja tänne heti!


Mulla on hirmu onnellinen olo. Ei oo mitään mahtavaa ja erityistä meneillään, mut ei oo yhtään mikään huonostikaan! Näin kuului eilen illalla naputtelemani fb-status ja se todellakin kiteyttää loistavasti viime aikojen tunnelmat. 

Kaikkien niiden vuosien jälkeen jolloin elämä tuntui todella raskaalta ja mustalta ja olin tosi kipeä ihan fyysisestikin, tuntuu tämä nykyinen suht positiivinen perusvire ihan uskomattomalta. Pysähdyn kerta toisensa keskellä arkea hämmästelemään miten hyvin asiat ovat ja kuinka onnekkaaksi itseni tunnen. Fiilistelen kaikkia niitä mahtavia duuneja joita saan tehdä, iloitsen fyysisen jaksamisen paranemisesta ja mietin kiitollisena miten paljon asioita mä olen itsestäni viime vuosina oppinut.

Vaikka muutaman viikon päässä häämöttävä 35 vuoden rajapyykki numerona hieman ahdistaakin, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että aikuistuminen on ihan mahtavaa. En hetkeäkään haikaile vaikkapa kymmenen vuoden taakse. Ei ole yhtäkään syytä miksi olisin mieluummin 25 vuotias Veera kuin nykyinen itseni. 

pellava t-paita -H&M / bomber – Marks & Spencer / korvikset -H&M

Sitä vois toki miettiä, että nuorempana olin hoikempi ja tissini eivät olleet antaneet vielä periksi maan vetovoimalle. Kasvoni olivat sileämmät ja plaaplaa. Katson vuosien takaisia kuvia ja onhan niissä nätti tyttö, mutta iän tuomista ns. negatiivisista muutoksista huolimatta mä koen vuosien vaan kaunistaneen itseäni. Siis omissa silmissäni. Muiden mielipiteistä en tiedä enkä juuri välitäkään. 

Suurin syy tähän kaunistumiseen on varmasti mielen muutoksissa. Mitä parempi olo on sisäisesti, sitä helpompi on tykätä ulkokuorestaankin. Kun sisällä kuplii koko ajan pieni hymy, näkyy se väkisinkin olemuksessa. En mä ole koskaan aktiivisesti dissannut omaa ulkonäköäni tai vihannut vartaloani, vaan ollut sellainen perustyytyväinen, mutta nyt viime aikoina huomaan tykänneeni itsestäni jotenkin erityisen paljon. On tullut olo, että nyt mä olen jotenkin todella itseni näköinen, peilikuva tuntuu tutulta ja ihanalta. 

Hieman ehkä kauhukseni (tai tarkemmin ottaen lompakkoni kauhuksi) olen huomannut, että tämä uusi kuherruskuukausi itseni kanssa on tarkoittanut mm. sitä, että olen ostanut ihan älyttömästi vaatteita. Kun on sellainen fiilis, että vaikka mikä aiemmin jopa inhoamani asia näyttääkin nykyään hyvältä ja haluan kokeilla kaikkia uusia juttuja. 

Törmään kerta toisensa jälkeen kokoisteni naisten valitukseen siitä, että plussakokoisille ei tehdä muuta kuin tylsiä telttoja. Ja urheiluvaatteita nyt ei kuulema ainakaan löydy. Ja joka kerta mä mietin, että mistä ihmeestä ne oikein puhuu! Saatoin itsekin olla tuota mieltä vielä joskus vuosia sitten, mutta nykytilanne on kyllä jo aivan toinen. Plussakokojen valikoimat ovat ihan räjähtäneet viime vuosina. Oi mutsi mutsi -blogin Elsa kirjoittikin aiheesta jokunen viikko sitten.

 

Minusta taas tuntuu, että rättejä löytyy ihan liikaakin! Joka puolella vaanii kauppojen rekeissä ihanuuksia jotka tuntuvat olevan juuri kuin minulle tehtyjä. Aloinkin sitten miettiä, että kuinkahan paljon tämän "ei löydy kivoja vaatteita" –ajatuksen takana onkaan oikeasti ongelmana se, että tunne omasta itsestä ei ole hyvä. Että ihminen dissaa itseään. Toki syynä voi olla ihan vain laiskuuskin, että ei edes jakseta lähteä sovittelemaan eikä selamaan nettikauppoja. Tyydytään vain kotona märisemään, että huonot on valikoimat ja ei oo mitään kivaa minun vartalolle.

Mutta en vaan voi välttyä ajatukselta, että syynä on myös se, että etsitään mekkoa joka taianomaisesti hävittäisi kymmenen kiloa tai asua joka muuttaisi olon upeaksi. Kun totuus on se, että yksikään vaate ei muutu kantajansa päällä puhtaaksi itsevarmuudeksi, eikä mikään mekko saa sua tuntemaan itseäsi säteileväksi, jos lähtökohtaisesti ajattelee itsestään rumasti. Toki pukeutumisella voi lisätä hyvää oloa itsestään, mutta lähtökohdan on oltava positiivinen jotta se kiva fiilis kertautuisi. Paska (fiilis) ei muutu konvehdiksi vaikka mitä käärisi päälle. 

Ainakin näin plussakokoisena haluaisin sanoa toisille plussille, että kivoja vaatteita löytyy paljon enemmän ja helpommin, kun lopettaa ajattelun, että pitäisi aina näyttää merkittävästi pienemmältä kuin on. Kun hyväksyy sen asian, että ei se perse siitä senttiäkään oikeasti kapene olipa hame sitten minkä värinen tahansa. Ja se ainainen bullshit siitä, että musta hoikentaa. Se mitään hoikenna, valojen ollessa jossain tietyssä asennossa, saattaa se toki häivyttää jonkun vatsamakkarasi varjoihin, mutta toisesta suunnasta katsottaessa se makkara on siellä edelleen ja ihan näkyvissä. Tämän asian hyväksyttyäsi voitkin sitten kokeilla myös muita värejä. 

Ja mä niin tiedän, että tähän haluaa nyt joku kommentoida, että "helppohan sun on sanoa, jos on hyvä itsetunto, että etkö tajua että ei se ole helppoa muuttaa itseään ja ajatuksiaan jne jne.". Trust me, I know. Mä kävin kolmen vuoden terapian muuttaakseni ajatuksiani ja oon tehnyt senkin jälkeen vielä ihan hitosti töitä sen eteen, että pystyn ajattelemaan itsestäni nykyään eri tavalla kuin ennen. Omalla kohdallani ei ollut kyse huonosta itsetunnosta ulkonäön suhteen, mutta sitten kylläkin ihan kaiken muun. Ja ei, niitä negatiivisia ajatuksia itseä kohtaan ei ole helppo muuttaa, mutta ainoa ihminen joka voi sitä edes yrittää tehdä oot sinä itse. 

Joten nyt vaikkapa sitä pikkujoulukolttua metsästäessäsi, mitä jos siellä sovituskopissa katsoisit itseäsi vähän lempeämmin ja puhuisit itsestäsi ja vartalostasi kauniimmin. Kun lähestyt asioita positiivisemmalta kantilta, niin löytyy meille pylleröillekin kuulkaa vaikka minkämoista mekkoa. 

Ja kaiken tän ajatusvirran ja vaahtoamisen keskellä unohdin noi kuvat. Niissä siis päällä Marks & Spenceriltä löytynyt kukka-bomber ja tukassa ihana "pallokorva"-kampaus, jonka Maikku mulle väsäsi, kun kävin tiistaina kampaajalla uudistamassa väriä. Aion ehdottomasti testailla tän tyyppistä kampausta itsekin! Ja tuonne Marks & Spencerille vinkiksi, siellä on kaikki tuotteet S-etukortilla  -20% 13.11. saakka! Hyvä paikka vaikka sen pikkujouluasun etsintään, myös meille plussakokoisille.