01.12.2016 Päivän asu ja yllättävä treffipyyntö

-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, jotka merkitty tähdellä * –

Jes, mä oon vihdoin bussissa joka vie mut kotiin… kokonaiseksi viikoksi!! En edes muista koska olisin viimeksi saanut olla himassa noin kauan putkeen. Joskus lokakuun alussa mulla taisi olla viikon verran putkeen töitä Porissa. Marraskuussa olin laskujeni mukaan 22 päivää reissussa. Voiko tässä nyt todeta sen perinteisen, että pieninä palasina on mun leipäni maailmalla..

Tämänkertaisen parin päivän Helsingin reissun vaatteet, reikäiset lempifarkut ja pehmoinen turvaneule, tuntuivat jo siinä määrin huolettomilta mukavuusvaatteilta, (eli toisin sanoen aika tylsiltä) että en halunnut pukea neuleen alle enää mitään perus t-paitaa tai trikootoppia. Juuri kaipaamani verran skarppausta kokonaisuuteen toikin Ellokselta tilaamani kevyesti kiiltävä pliseerattu toppi*.  Heti näyttää vähän harkitummalta tuollainen perus neuletakki ja farkut -asu, kun on topissa struktuuria ja pikkuisen kiiltoa. 

Eilinen päivä ei lähtenyt oikein vahvasti käyntiin, mutta parani onneksi loppua kohti. Vedin nimittäin ensi töikseni aamulla lipat liukkaalla tiellä ja sain pienen haavan polveeni ja nilkkureiden nahkaan tuli palkeenkieli. Seuraavaksi bussiin päästyäni Vichy-pullo päätti räjähtää päälleni. Iltapäivällä velloin vähän ankeissa tunnelmissa tulevaisuuteen liittyvän epävarmuustekijöiden vuoksi ja olin jo julistamassa koko päivän ihan paskaksi, mutta ilta onneksi käänsi kurssit nousuun.

Ensin Yosan järjestämällä vegaani-kokkikurssilla loihdittiin niin törkeän hyvä paahdettu sellerikeitto, että meinasi lähteä järki ja sen jälkeen tapasin illallisen merkeissä hyvän ystävän ja kollegan, jonka kanssa keskustelu valoi minuun taas uutta toivoa ja uskoa ja sai muutenkin hyvälle tuulelle. Ravintolan hitaan palvelun aiheuttama nyreys puolestaan pyyhkiytyi mielestä ilmaisella juustokakkujälkkärillä.

Tässä kohtaa iltaa alettiin olla jotakuinkin plus miinus nolla -tilanteessa fiiliksen suhteen. Vähän negatiivista ja vähän positiivista. Plussan puolelle päivän keikautti kuitenkin illan viimeinen ihmiskohtaaminen. Salen leipähyllyllä mun ja erään miehen katseet kohtasivat ja hän hymyili minulle. Vähän ankean päivän päätteeksi mietin ihan jo siitä vieraan ihmisen hymystä, että olipa kiva ja ilahduttava juttu. Että miten paljon voikin yksi hymy ilahduttaa!

No eipä siinä vielä kaikki. Kun pääsin ulos kaupasta, oli mies mua siellä odottamassa ja muutaman sanan vaihtamisen jälkeen hän kysyi lähtisinkö joskus kanssaan treffeille. No, vastaukseni oli toki kielteinen, mutta oli silti sanottava miehelle, että hän sai kyllä lähestymisellään hymyn mun huulille. Sillä ei oo kyllä ikinä ennen elämässä tollasta tapahtunut. 

Että mitä jos vaikka hymyiltäs toisillemme enempi täällä loskan seassa kyntäessä ja jaeltais enemmän spontaaneja kivoja sanoja. Sitä voi ihan pienilläkin jutuilla piristää toisten ihmisten päivää ihan yllättävän paljon. 

toppi – Ellos* / farkut – Junarose (saatu) / neuletakki -J.Lindeberg / kengät -CK Jeans