Kaunis, tyhjä kalenteri

Kirjoitin joskus yli vuosi sitten ongelmistani kalenterin käytön kanssa. Tilajatkumo-synestesian vuoksi aika ei ole päässäni pelkästään lineaarisessa muodossa, vaan näen esimerkiksi viikot päässäni ovaalin mallisina. Koska sisäinen näkymäni on kovassa ristiriidassa kaikkien painettujen kalenterien kanssa, tuntuvat fyysiset kalenterit aina aivan vääriltä ja hankalilta käyttää. Mutta silti mä aina sorrun yrittämään uudelleen. Niin tälläkin kertaa vuoden vaihtuessa.

Olin joulukuun alussa Helsingissä ja meneillään oli vähän alakuloinen päivä. Olin juuri saanut varmistuksen #Evekin päättymisestä, joten fiilikset olivat alkavan vuoden suhteen hieman huolestuneet. Aina, kun joku työprojekti päättyy, on ensimmäisenä ajatuksena, että "apua, en kuitenkaan löydä mitään uusia duuneja! Miten mä pärjään? Kohta asun sillan alla!" Ja toisin kuin voisi kuvitella, että noiden ajatusten keskellä pistetään hädissään kukkaron nyörit tiukalle, niin todellisuudessa sitä huomaakin lohtushoppailevansa. 

Täydelliseltä lohtuostokselta tulevaisuushuolissa pyöriskellessä tuntui tämä Papershopista löytämäni suunnattoman suloinen Rifle Paper Co:n vaaleanpunainen kalenteri vuodelle 2017. Katselin kalenterin söpöjä sivuja ja ajattelin, että vuodesta ei voi tulla huono, jos minulla on näin kaunis kalenteri. Vaaleanpunaiset kannet oikein huutavat sisäänsä kaikkea kivaa ja kuplivaa säpinää. Uusia projekteja, unelmia ja tavoitteita. Rentouttavia matkoja ja ikimuistoisia iltoja ystävien kanssa.

Minulla olisi hirmuinen into ja kutina päästä kirjoittamaan kalenteriini kaikkia ihania töitä ja menoja, mutta toistaiseksi on vielä pelottavan tyhjää. Olen tässä nyt joululoman ajan työstänyt päässäni tämän hetkistä tilannetta ja yrittänyt päästä huolieni niskan päälle. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että lähes ainahan nämä vuoden alut ovat olleet hiljaisempia.

Vuoden takainen tilanne nyt vaan sattui olemaan ihan harvinaisen hyvä, kun tiesin tuolloin toimeentulon varmaksi seuraavaan syksyyn saakka. Vuosi 2016 oli kokonaisuudessaan sellaista hurrikaania töiden suhteen, että kiireeseen ja hyvään taloudelliseen tilanteeseen ehti vähän tottua ja tuudittautua. Siksi tuntuu oudolta ja vähän pelottavalta, kun ekan kerran noin puoleentoista vuoteen, kalenteri ei olekaan lähikuukausilta täynnä. 

Hetken masistelun jälkeen tein itseni kanssa sopimuksen, että vielä tammikuun aikana mä en hätäänny ja panikoi, vaikka ei juuri hommia olisikaan. Annoin itselleni luvan olla tämän kuun ihan rennosti ja pidellä kaikki ne vapaapäivät, joita kaipasin vuoden 2016 kiireissä.

Mutta kevään ajaksi pitäisi sitten tosiaan kalenteri saada täytettyä. Tätä asiaa edesauttaakseni olen päivittänyt portfoliota ja kerännyt listaa vanhoista asiakaskontakteista, joita voisi taas muistutella omasta olemassaolostani sekä tehnyt alustavia suunnitelmia uusista koulutuspalveluista.  

Eiköhän ne tammikuun aikana taas suunnitelmat kirkastu. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin puhelin alkaa piristä ja sähköposti pursuta aika lailla sillä hetkellä, kun päättää pitää vapaata. (Tänään tulikin jo yksi puhujakeikka -pyyntö)

Kesäksi onkin sitten onneksi työt jo sovittuna. Kesä-heinä-elokuu menee viime vuoden tapaan Satakunnan Kansassa lehtikuvauksen parissa ja olen siitä todella iloinen. SK on työpaikka, jossa todella viihdyn, niin ihmisten kuin itse työnkuvankin puolesta. Ja kesä on mitä mahtavinta aikaa olla noissa hommissa, kun Porissa ja koko Satakunnassa tapahtuu koko ajan. 

Onneksi menneen vuoden töiden nostamattomilla liksoilla elättää itseään iisisti vielä ainakin pari kuukautta ja muutama kuukausi menisi sitten vielä säästöillä. Tuskin siihen vaihtoehtoon tarvitsee turvautua, mutta asian ajatteleminen antaa minulle mielenrauhaa. 

Mielenrauhaa antaa myös tämä ihana kalenteri. Siitäkin huolimatta, että sen viikot ovat minun näkökulmastani väärän mallisia. Luotan siihen, että noin nätti kalenteri täyttyy kivoilla jutuilla. En aio antautua sille pessimistiselle ajatukselle, joka oli itselleni kovin tuttu vielä jokunen vuosi sitten, että hyvän kauden jälkeen on pakko tulla iso kasa paskaa niskaan. Ei ole mitään syytä, miksi mahtavaa vuotta 2016 ei seuraisi vieläkin ihmeellisempi ja upeampi 2017. 

Eikä se kalenteri täysin tyhjä ole. Tammikuun loppupuolella on jokunen duunihomma merkittynä, huomisen kohdalla lukee, että "Juna 7.15, kotiin <3" ja kalenteriin ihan ensimmäisenä tehty merkintä näyttää tältä:

First things first. 

Jos tuo söpö kalenteri hurmasi sinutkin, niin löysin sitä vielä ruotsalaisesta Papercut -nettikaupasta. Saatavilla myös sininen versio.


9 Comments
  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kippis sille, että EVEK loppuu! Ollaankin duunissa pohdittu, että mikä moisen hutun tarkoituksena oli 😀

  • Alissa
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kääk. En oo ikinä tienny että tälle on joku nimi — siis sille, että ajattelen viikot ympyröinä ja vuodet pitkinä soikioina! Heh. Olipa hauska juttu. Täytynee tutkia asiaa vähän enemmän 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Minä luulin toissa vuoteen saakka, että kaikki ihmiset näkevät ajan/kaelnterin päässään samalla tavalla kolmiulotteisena ns. avaruudessa. Hämmästys oli suuri, kun selvisi, ettei näin olekaan. Olen yrittänyt kysellä muilta miten he ajan näkevät, mutta eivät kuulema mitenkään erityisesti. 😀

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Nooouuu! evek on parhautta!!!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Sitä oli ihan parhautta tehdä! 😀

  • Maiju
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihana kalenteri! melkein kateeksi käy, mutta sitten muistinkin,että itse käytän kännykän kalenteria… se vasta tylsä onkin, mutta pieni ja aina mukana.

    Nyt rennosti alkuvuosi. Tammikuussa ihmiset on aina vähän koomassa, mutta kyllä ne siitä havahtuu! 😉 

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kyllä mullakin asiat on tuon lisäksi myös kännykän kalenterissa, mutta tuosta paperikalenterista tykkäsin ihan sen nätin ulkomuodon vuoksi. On jotenkin ”tärkeämpi olo”, kun kantaa mukanaan fyysistä kalenteria. 😀

  • h_eidi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Onpa kaunis kalenteri. Pitäisi opetella myös pitkästä aikaa käyttämään paperiversiota siltä varalta, että puhelin hajoaa. Ja viimeisen kuvan sydämen ymmärrän erittäin hyvin herrat taas viime viikolla nähneenä; huippukeikka jälleen kerran :).

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Minäkin näin Amot viimeksi noin kuukausi sitten Eclipse-kiertueen merkeissä. Ihanaa, että seuraavaan keikkaan on taas vaan muutama viikko!

Post A Comment