04.02.2017 Arkikuva 5/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Kirjoittelin vuoden ensimmäisessä postauksessa pelottavan tyhjästä kalenterista enkä ikävä kyllä voi ainakaan vielä toistaiseksi kertoa sen kovin hurjasti täyttyneen. Olen taas viime viikot joutunut miettimään paljon sitä kuinka vahvasti muodostan omakuvaani työnteon kautta. Vaikka kuinka yritän sanoa itselleni, että mulla ei ole vielä mitään hätää, hiljaisempikin kausi on ihan ok ja nyt olis aikaa tehdä ihan mitä itse tahtoo, niin silti tyhjinä päivinä päällimmäinen ajatus on usein, että olen huono ja tarpeeton.

Tällä viikolla palkallisia päiviä loppujen lopuksi etukäteen tiedossa olleen yhden sijaan kolme. Satakunnan Kansan kuvaamossa tehdyn iltavuoron lisäksi tein pari päivää hommia saman talon markkinointiosastolle. Kuvaamista osaksi sinnekin, mutta pääsin myös hieman verestämään muistojani html-koodin suhteen. Eipä mennyt aikoinaan medianomi-opintojen sekään osuus siis ihan hukkaan. Lisäksi suunniteltiin hieman tulevia projekteja. 

Tilanteeseeni auttaisi varmasti suunnattomasti se, jos mulla olis jotenkin kirkkaana päässäni, että mitä mä pääasiassa haluan edes työkseni tehdä. Lähtisi sitten pyrkimään määrätietoisesti sitä kohti. Mutta, kun on muutamat viime vuodet elänyt niin, että tehnyt sitä sun tätä, mitä on tielle sattunut, ja tykännyt nimenomaan siitä sekavasta paletista, niin nyt on sitten suuntavilkku vähän sekaisin. 

Mutta, päällimmäinen ajatus siis, että olen iloinen, että tämäkin viikko sisälsi töitä!