10.02.2017 Arkikuva 6/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Kuperkeikka ei suju kovinkaan pehmeästi ja polvi kolahtaa kivuliaasti lattiaan. Kun meritähti yrittää kehittyä eläimeksi, ei ylösnousu ole vielä kovinkaan sulavaa. Maha ja tissitkin tuntuu olevan aina välillä jossain liikkeissä tiellä. Tuskastuttaa ja turhauttaa. Mutta samalla myös naurattaa, kun mietin miltä meidän aikuisten naisten lattialla pyöriskelevä ryhmämme mahtaakaan näyttää. 

"Tee itsellesi vankila! Majesteettiset korvat! Kumarrus, syöksy… piirrä viiva ja ylitä se!" Tanssinopettaja Tiina sanoittaa liikkeitä niitä kuvaavilla sanoilla ja ainakin itselläni se helpottaa koreografian muistamista. (kuvassa on muistaakseni juuri "kökkö kaatuminen" :D)  Mennään pätkä uudestaan ja vielä kerran. Ja sitten hetken päästä toistot tekevät tehtävänsä ja muutama liike peräkkäin sujuukin pehmeästi, notkeasti ja sujuvana jatkumona. Hetkellinen ihana onnentunne: "minä tanssin!". 

Olen käynyt elokuusta saakka kerran viikossa nykytanssitunneilla. Kyseessä on +30 vuotiaiden alkeisryhmä, eli sinne sai tosiaan mennä ihan kokemattomana urpona. Ja se homma on ihan mahtavaa. Tykkään erityisesti erilaisista lattiatasossa tapahtuvista liikesarjoista, eli sellaisesta möyrimisestä. 

Mukavaa on myös erilaiset improt, joita tehdessä mikään ei ole väärin. Itse huomaan, että improissa mun liike lähtee usein jonkin kivun kautta. Jumittavista lavoista, kiristävistä takareisistä jne. ja sitten liikkeestä tulee ihanaa kehonhuoltoa.

Vaikka koenkin tunneilla jonkin verran kykenemättömyyttä ja ärtymystä kehoani kohtaan, niin ehdottomasti enemmän tanssi tuo hyviä fiiliksiä. On ilahduttavaa huomata kuinka jokin liikesarja alkaa sujumaan paremmin ja pienestä kivustakin huolimatta liike tuntuu kehossa ihanalta. Minä tanssin!

Kuva: Tiina Santavuo