01.04.2017 Arkikuva 13/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

"Voi p***eleen kiinalaiset, kun ovat vääntäneet mutterit tiukkaan!" mutisi mies keskiviikkona kasatessaan uutta polkupyöräänsä olohuoneessamme. Nauratti se jupina. Miten se onkin, että olipa kyseessä sitten Ikean huonekalu, tai polkupyörä tai ihan mikä tahansa kasaamista kaipaava vempele, niin ei se ikinä ihan ilman kiroilua kyllä synny.

Mut olen kyllä tosi iloinen, että meidän taloudessa on tuo Puuha-Pete, joka on aina tykännyt hoitaa kaikki kasaamiset. Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi vaikka Ikea-mööpeleitä itse koota (on niitä tullut melkoinen määrä ruuvailtua esim entisellä työpaikalla), mutta itselläni ei kyllä yks tai kaks perkelettä riitä niissä hommissa. Miehellä on noissa hommissa paljon parempi pinna kuin itselläni, joten jätän ne suosiolla hänen kontolleen ja toimin assistenttina pyydettäessä. 

Tommilla oli jo ennestään hyvä polkupyörä, mutta hän halusi hankkia tuollaisen halpismankelin ns. baaripyöräksi, kuten itse sitä nimittää. Eli sen verran edullinen vehje, josta ei kauhean iso poru tule, jos (kun) se viedään. Täällä Porissa pöllitään pyöriä ihan älyttömästi ja ihan sama miten ovat lukittuina. Itseltäni on täällä asuessa viety neljä polkupyörää ja kaksi niistä lähti jopa kerrostalon lukitulta sisäpihalta. Erillinen kulkupeli "humputtelukäyttöön" ei siis ole ihan pöljä ajatus.

Itsekin tajusin, että taitaisi olla taas aika ottaa kaksipyöräiset taas talven jäljiltä käyttöön. Itsellänikin on kaksi kulkupeliä: mummopyörä, jolla hoidan arkiset siirtymiset kauppaan ja töihin, ja toisena sitten viime kesänä hankkimani sporttisempi vempele, jolla voi ajaa ihan vaan pyöräilyn ja liikunnan ilosta. Pitäisköhän ottaa tälle kesälle oikein joku kilometritavoite?