Arkikuva 16/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Meneen viikon arkikuva tyylikkäästi myöhässä vasta uuden viikon puolella. Mutta jos arjen kaaos on tämän kuvan mukaista tasoa, niin liekö ihme, jos ei ihan joka aikataulustakaan pysy kärryllä.. 

Reilu viikko sitten oli asukuvapostauksessa puhetta siitä, että missä lempivaatteet asuvat. Tuoleilla, sohvalla, lipastojen päällä ja mitä näitä väliaikaisia käteviä säilytyspaikkoja onkaan. Sen vuoksi ajattelin olevan ajankohtaista ikuistaa oma rättikaaoksemme. 

Kuvassa makuuhuoneemme sen jälkeen, kun mies oli siivonnut kämppää ennen kavereidensa tuloa ja siirtänyt olohuoneessa lymyilleet vaatekasat tuohon arkun päälle muiden jatkoksi. (Kyllä, jossain siellä hillittömän kasan alla on iso puinen säilytysarkku). Pyykkinarulta kerätyt minun puhtaat vaatteet lojuvat puolestaan lipaston päällä, kun en luonnollisestikaan ole vielä toimertunut pistämään niitä kaappiin saakka. 

Mutta, iloista tässä on se, että tämän kuvanottohetkellä vaatekasoja ei ollut missään muualla kämpässämme, vaan olohuoneessa näytti siistiltä eivätkä pyykkitelineet olleet vallanneet eteistä ja kylppäriä. Tai no huijasin mä vähän, vierashuoneessa on kyllä yks kirppiskasa, mutta sitähän ei lasketa. 😀

Ajattelin setviä tuon Mount Everestin kokoisen vuoren ja puhtaat vaatteet tuosta vielä tänään, mutta eihän siihen monta päivää mene, kun ollaan taas lähtöpisteessä. Mutta sitä tää on tää arki, loppumatonta pyykin pesua, rättien viikkausta ja vaatevuorien valloitusta.


Tags:
2 Comments
  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Toi on kyllä jännää, kun itse en kertakaikkisesti pystyisi elämään tavarat levällään 😀 nytkin tekee pahaa jättää vaatekaappien ovet raolleen, että ilma vaihtuisi. Lapsenakin järjestelin kavereiden sotkuisia pöytiä, tosin luvan kanssa :’D

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      No en mäkään avoinaisia kaapin ovia kestä! 😀

      Mut siis joo, itse taas ehkä hieman ahdistun sellaisissa kodeissa, missä on kaikki ihan vimpan päälle paikoillaan eikä missään loju mitään ns. elon merkkejä. Onneks ollaan kaikki ihmiset ihanasti erilaisia!

Post A Comment