14.06.2017 Arkikuva 23/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

"Voi jumalauta! Että ihan oikeesti mä joudun menemään aiemmin töihin päästäkseni vesisateessa Yyteriin kuvaamaan jääkiekkojoukkueen treenejä"

Motivaatio ja fiilis ei ollut ihan korkeimmillaan eilen aamulla, kun lähdin töihin. Siis Yyteri jees ja työt jees, mutta sää ei varsinaisesti tehnyt keikasta kovin houkuttelevaa. Kirosin asiaa toimittajalle ja sainkin heti kuitin, että "no johan on varsinaisen positiivinen porilainen!"  (Multa on selkeesti tuon ehdokkuuden myötä viety kaikki oikeudet märistä yhtään mistään. :D)

No, ei se auttanut manailu, hommat on hoidettava säässä kuin säässä, joten kaivelin sadeviitan kaapista ja nakkasin kamerarepun selkään. Vielä paikan päälle päästessämme vettä tuli tasaiseen tahtiin eikä taivas näyttänyt mitään merkkejä paremmasta.

Pelaajat pyrähtivät lämmittelylenkille ja me toimittajan kanssa tallustelimme perässä dyyneille. Tuossa kohtaa toivoin vain pääseväni pian pois.

Kauniit maisemat ja meren kohina tekivät kuitenkin aika pian tehtävänsä ja ärtymykseni alkoi sulaa pois. "Tekeepä muuten hyvää näin kostea ilma kaltaiselleni allergikolle, on paljon helpompi hengittää", kuului päivän ensimmäinen positiivissävytteinen lausuntoni. "Täällä on kyllä ihan älyttömän kaunista", jatkoin hetken kukuttua ja katselin rauhallisen harmaata maisemaa.

Jonkin ajan kuluttua huomasin sateen jo lähes kokonaan lakanneen ja huomasinkin jo fiilistelteväni että onpas kiva, kun tulee vähän reippailtua ulkona.

Rannalla tehtyjen harjoitusten jälkeen valmentaja käski pelaajat vielä kunnon mäkijuoksurääkkiin. Sain itsekin hyvän pikkutreenin kiivetessäni rinnettä yli kymmenkiloinen kamerareppu selässäni. Löysin itselleni hyvän kuvauspaikan ja istuin kosteaan maahan ajatellen, että onneksi toimituksessa minua odottaa kuivat housut ja kengät. 

Keikalla vierähti pari tuntia ja rannalta pois kävellessämme huomasinkin olevani jo varsin hyvällä mielellä. Aamun ärtymys oli tipotiessään. Kuinka paljon tylsempää olisikin ollut viettää koko päivä sisätiloissa! (Ja kuinka paljon vähemmän hiekkaa kengissäni ja kamerarepussani olisikaan ollut ilman tuota keikkaa :D)

Ei kaikki ookaan aina niin paskaa miltä ensiks tuntuu.