Kaikki ei ole kuvankäsittelyä mikä siltä näyttää

Törmäsin tänään Facebookissa psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti Lempeä -sivulla julkaisuun, jossa hän nosti esille kaksi hänestä lehdissä julkaistua kuvaa ja kertoi toiseen tehdyn pyytämättä korjailua. (Alkuperäistä julkaisun tekstiä on sittemmin kommentoinnin myötä muokattu). 

Kuvapari nostatti kommenteissa kauhistelua, että onpa tosi törkeää ja "kyllä alkuperäinen on paljon kauniimpi ja luonnollisempi". Moni kommentoijista ei kuitenkaan tuntunut tajuavan, että kyseessä oli alunperinkin kaksi täysin eri kuvaa. Ilmeisesti vielä eri kuvaajien ottamaa. Ei ollut kyse saman kuvan photoshoppauksesta.

Koska ihmiset kommenttien perusteella eivät ole yhtään perillä siitä kuinka erinäköiseltä ihminen näyttää erilaisella valolla otetuissa kuvissa, niin oli ihan pakko ottaa parit esimerkkikuvat. Valon suunta, väri ja voimakkuus, objektiivin polttoväli ja kuvakulma. Kaikki nuo on asioita joilla tasan samasta asiasta saadaan järjetön määrä erilaisia kuvia ilman että tarvitsee vilkaistakaan kuvankäsittelyohjelman suuntaan. Postauksen kuvat siis suoraan kamerasta käsittelemättä.

Kammottava vallitseva valo eteisessämme. Kameran suunnasta tulee luonnonvaloa, samoin takana olevasta ikkunasta. Vasemmalla puolella katossa taas on kellertävää valoa tuottava kattolamppu. Kuva otettu ilman salamaa ja on hieman alivaloitettu. Silmäpussit ja juonteet korostuu, ihon väri on samea ja hampaat kellertävät.

Salama heijastettu katon kautta. Ihon väri edellistä normaalimpi, mutta kuva edelleen hieman alivaloinen. Leuan kärki tulee hieman paremmin esiin kuin edellisessä, koska sen alle piirtyy varjo.

Ihan samalla tavalla sitä omin silmin näkee ne omat silmäpussinsa paljon kamalampana sieltä hissin peilistä valon tullessa spotista suoraan pään päältä kuin sitten vaikka hotellin kylpyhuoneen peilistä, missä on ihanat pehmeät valot suoraan peilistä päin. Ja kaikki ne on edelleen ihan yhtä totta. On eri valoja, eri kuvakulmia. Ihan kuten kirjoitin tässä Epäonnistuneet asukuvat -postauksessakin.

Edelleen salama vaalean katon kautta heijastettuna, mutta isommalla teholla. Iho, hampaat ja silmät näyttävät silloin luonnollisestikin vaaleammilta.

Salama kuvan oikealta puolen seinän kautta heijastettuna. Toinen puoli kasvoista enemmän varjossa, joten kasvot näyttävät hieman kapeammilta kuin katon kautta heijastetulla salamalla valaistussa kuvassa. Silmänaluset edelleen aika muhkuraiset.

Suora salama hajottimen kanssa kameran päältä päin lärviä. Sinne katosi monta möykkyä silmien alta! Myös minnihiiri-poskipäät madaltuivat selvästi valon täyttäessä niiden alle tulevia varjoja.

Edelleen suoraa salamaa, mutta vähän turhan ronskeilla tehoilla. Sileni naama entisestään ja pari pientä näppylääkin katosi. Hampaatkaan eivät näytä yhtään niin keltaisilta kuin aiemmissa kuvissa.

Ja sitten vielä sama naama laajakulmaisemmalla linssillä. Johan leveni nenä ihan ilman kirurgia tai photoshoppia.

Kyllä, kuvankäsittelyä käytetään mielestäni esim naistenlehdissä välillä turhan överisti ja julkkiksista muodostuu noiden kuvien perusteella meille joskus hieman epärealistinen kuva. Mutta halusin nyt vaan sanoa, että kaikki ei ole photoshoppausta mikä siltä taviksen silmään näyttää.

Valokuvaus on valintoja. Tyytyäkö siihen tilassa olevaan kammottavaan valoon, vai muokatako sitä? Ottaako ihmisestä kuva läheltä vai kaukaa, ylhäältä vai alhaalta? Valaistako ylhäältä, oikealta vai vasemmalta? Mitä haluan tuoda kuvassa esiin, mitä häivyttää?

Valokuva ei ole absoluuttinen totuus, se on yksi näkymä yhdestä suunnasta, jossain tietyssä valossa. Mutta kuten jo ylempänä sanoin, se totuus vaihtelee ihan yhtä lailla livenäkin. Meidän kaikkien silmäpussit näyttää varsin erilaiselta kattolampun valossa kuin pilvisenä päivänä ikkunan edessä. Ja sä oot loppujen lopuksi ihan sama ihminen olipa valo mikä tahansa.


Tags:
4 Comments
  • EL
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä ja havainnollinen postaus!:) Mielestäni kuvankäsittelystä tehdään vähän turhankin isoa mörköä. Kaikkihan riippuu siitä, mitä ohjelmalla on tehty. Itse en omista edes järkkäriä, saatika erillisiä valoja, mutta kuvankäsittelyllä saan kuvista vähän parempia. Myönnän myös joskus vaalentaneeni atooppista ihottumaani, jos se on loistanut naamassa. Katson, että ihottuma ei ole sellaista oleellista juttua, mikä olisi luonnollisuuden nimissä näytettävä. Sitä paitsi voisin ihan hyvin ”muokata” naamaani meikin avulla. Miksi meikki on ok, mutta photari ei? Kuvakulmakin vaikuttaa tosi paljon, samoin tausta. Näitä joskus pohdiskelen tällaisesta amatöörikuvaajan näkökulmasta.;)

  • allie
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Eipähän ole sinne Hesarin juttuun korjattu. Ihan selvästihän ne oli kaksi eri kuvaa, taustassakin eroja.  Mutta saipahan Maaret taas paasata : D

  • Haidi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä ja valaiseva postaus 😀

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihanan terve asenne! Tämä sai myös itseni ajattelemaan – itsestäni otetut kuvat ovat pääsääntöisesti kamalia. Näytän ryppyiseltä, kulahtaneelta ja jotenkin vain rumalta. Kuvakulmaa ja valaistusta muuttaessa näytän taas hyvältä, lähinnä kuitenkin kuvissa, jotka olen itse ottanut. Mutta sitten kuitenkin: Minä olen minä – kaikissa niissä kuvakulmissa, kaikissa niissä päivän valojen vaihteluissa ja ihmisten katseissa. En ole vain se kulma ja valaistus, jossa mielelläni kuvaan ja kuvautan itseni. Sinä näytät kauniilta kaikissa näissä kuvissa – omana itsenäsi kuvausolosuhteista riippumatta. Samoin minäkin haluan nähdä itseni! Kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta. 

Post A Comment