25.06.2017 Housuilla pygmille lisää mittaa

Ihana tällainen muutaman päivän nollaus. Torstai-iltana mulla oli yksi kuvaus, mutta perjantain ja eilisen onnistuin pitämään ihan täysin työnteosta vapaana. Ja tänäänkin aion tarttua duunihommiin vasta ihan myöhään illalla. (Tätä perusbloggaamista mä en edelleenkään laske ihan yksiselitteisesti työksi, vaikka homma mua osaksi elättääkin.)

Asukuvistakin tuli pidettyä "lomaa" lähes koko kuluneen viikon ajan, mutta tänään kaivoin pitkästä aikaa jalustan kaapista ja kipaisin tuulisessa säässä ikuistamassa nämä tällä viikolla useammankin kerran päälläni olleet vaatteet.

vaatteet – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Pieces / korvikset – Aarikka / aurinkolasit – Lindex

Ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta päälle päätyi näköjään pelkkää Junarosea. Korkealle nousevat pliseeratut housut oikein vaativat pistämään paidan helman housujen sisään ja valitsemaan takiksi jotain lyhyttä, koska silloin jalat tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan ja tulee todella pitkä olo. (Samat housut nähtiin viikko sitten kokomustassa asussa ) 

Tuo pituuden kokemus on muuten asia, joka mulla on iän myötä muuttunut. Mä olen ihan keskimittainen mimmi, viimeisimmän virallisen mittauksen mukaan 167,5 cm. Mutta kuvittelin koko nuoruuteni, pitkästi yli parikymppiseksi, olevani ihan onnettoman lyhyt.

Tämä käsitys johtui ihan täysin siitä, että pelasin lähes 15 vuotta elämästäni lentopalloa ja niissä piireissä mä olin aina jengin lyhin tai vähintään toiseksi lyhin. Valmentajakin kutsui mua ja joukkueemme toista alle 170 senttistä joukkueen pygmeiksi. 

Pituuskasvun tyssääminen näihin lukemiin harmitti teininä tosi paljon ja vaikka laji olikin äärettömän rakas, aiheutti oma "lyhyys" jossain kohtaa vähän motivaatio-ongelmia. Onneksi sääntomuutokset toivat ysärillä peliin liberon ja pygmillekin löytyi pelipaikka. 😀

Kun siis koko nuoruutensa koki olevansa liian lyhyt, niin se oletus jäi pitkäksi aikaa päälle. Mä aloin vasta joskus lähemmäs kolmekymppisenä tajuta, etten mä olekaan lyhyt, vaan ihan keskimittainen nainen. Mutta toi on loistava esimerkki siitä, miten paljon ympäristö ja vaikkapa just harrastukset etenkin nuoruusiässä voi vaikuttaa ihmisen kehonkuvaan ja ajatuksiin itsestä. 

Vaikka siis olenkin jo sivuuttanut harhaluulon siitä, että olisin lyhyt, niin huomaan usein pitäväni kovasti asuista, joissa tunnen oloni todellista pidemmäksi. Että johonkin takaraivon sopukkaan kai se vuosien harmitus omasta pituudesta on jäänyt, vaikkei asia järjellä ajatellen millään tavalla vaivaakaan.

Tuo persikan värinen pellavasekoite t-paita on hieman ongelmallinen värinsä puolesta. Tykkään väristä kovin, mutta se ei ole ihan paras mahdollinen sävy oman ihoni kanssa. Ei oikein tiedä missä nahka loppuu ja pusero alkaa. 😀 Mutta jonkin toisen vaatteen alla, kuten tässä asussa farkkutakin alla, ei asia häiritse niin kovasti.

Eilisen sateiden jälkeen nyt olisi taivaalla aurinko. Taidanpa siis kipaista vielä hetkeksi ystävän kanssa ulos!